Lainatessamme appiukolle Miika Nousiaisen Maaninkavaaraa hän päätti tehdä vastapalveluksen ja antoi mukaamme Jari Tervon Koljatin (WSOY, 2009). Aikanaan kohua herättäneen opuksen pitäisi olla, kannen lehdistölainausten mukaan, shokkiromaani, jota lukiessa sattuu niin että naurattaa ja että Tervo on satiirin mestari. Ehkä näin, mutta minä itse en ehkä suhtaudu politiikkaan riittävän intohimoisesti tai inhoavasti, että olisin saanut tästä suuria irti. Ei edes naurattanut. Tai no, muutaman kerran tuhahdin huvittuneesti mutta siinä se.
Mitä siitäkin tulisi jos Suomen pääministeri metsä raikuen perkelettä huutaisi.
Koljatti on tarina Suomen pääministeri Pekka Lahnasesta, pitkästä miehestä jolla ei mene kauhean hyvin. Vaikka povitaskussa on yksi politiikan kentän ykkösviroista, tuulee yksityiselämässä kovaa: vaimo on jättänyt, pojat Urho ja Kaleva eivät juuri soittele, naisystävän kanssa tökkii ja media vahtii toimia herkeämättä. Tästä asetelmasta ei tietenkään seuraa mitään hyvää, vaan pääministerin päässä alkaa systemaattisesti napsua. Suhteellisen järkevästä, vaikkakin politiikkaan intohimolla suhtautuvasta miehestä alkaa kuoriutua holtittomasti käyttäytyvä tyyppi.
Lahnasen kanssa seikkailevat politiikasta tutut nimet, on Stubb, Katainen, Pekkarinen, Väyrynen, Lipponen ja mitä näitä nyt on. Ja sen takia tästä kirjasta sitten taidettiin silloin saada nämä Vanhas-uutiset, kohua herättäneet "Kirjan "Vanhasella" on seksiorja kellarissa"-otsikot. En tiedä menikö minulta jotain ohi vai enkö osaa lukea rivien välistä, mutta käsittääkseni Lahnanen ei harrastanut kertaakaan seksiä kellariin telkeämänsä naisen kanssa. Mutta kai ne otsikot on jostain saatava. Ja pahoittelen tätä hurjaa juonipaljastusta.
Vain niinä hetkinä kun kansalainen lähestyy minua torilla ja kysyy sopiiko puhutella Herra Pääministeriä, tunnen käyttäväni valtaa. Mistä minä saan päättää muilta kysymättä? Ruoastani. Siksi syön mitä haluan. En ole kysynyt eurooppalaisilta kollegoiltani tuntevatko he samaa impotenttia vallattomuutta. Kyllä tässä kaikkea hyvää tekisi, jos tehdä saisi.
Tervo kirjoittaa kyllä varsin vinkeää kieltä, mutta tämän kirjan aihe ei yksinkertaisesti iskenyt. En myöskään ymmärtänyt näitä hauskoja (?) hetkiä tai harhanäkyjä, joissa muun muassa tarkkailtiin ministeri Pekkarisen leijuvaa tupeeta tai keskusteltiin vessanpöntöstä ulos sukeltaneen Stubbin kanssa. Meni minulta niin sanotusti yli hilseen. Vaikka toisaalta kyllä ymmärrän, miksi ne jonkun mielestä ovat absurdiudessaan hauskoja.
Jos joku osaa suositella minulle Tervon kirjaa, josta voisin pitää, otan ehdotuksen mielelläni vastaan. Pelkästään tämän kirjan perusteella tuttavuutemme jäänee nimittäin tähän, enkä aivan kevein perustein enää herran teoksiin tartu. Ei vain nyt tuntunut minun kirjaltani.
Ymmärtäväisempi Koljattia kohtaan oli Booksy, Kirjallista-blogin Essi piti vielä enemmän.
WSOYpokkari, 2009. 347 s.
Kansi: Tuula Mäkilä
Minä vähän vierastan Tervoa, kun olen kuvitellut hänen kirjojensa olevan juuri tuollaisia kuin kuvasitkin. Ainoa lukemani on Layla, joka ei kyllä ollut hullumpi kirja vaikkei ihan napakymppikään. Ehkä se voisi olla harkinnan arvoinen?
VastaaPoistaKiitos Norkku, laitan Laylan harkintaan. Tässä kirjassa harmitti ehkä eniten se, että Tervo kyllä osaa kirjoittaa hyvää tekstiä mutta kun se aiheen käsittely ei nyt vain iskenyt. Jos vaikka sitten siinä Laylassa.
PoistaMinä en ole koskaan lukenut Tervoa, mutta Norkun mainitsemaa Laylaa kyllä harkinnut! Ainakin se vaikuttaisi vähän erilaiselta kuin "perus" Tervo? Tai mistä minä tiedän, kun en ole lukenut, mutta ainakin erilaista kuin mikä mielikuvani miehen kirjoista on :D
VastaaPoistaKatri, minä en ole niin Tervon tuotantoon tutustunut, Myyrästä ja Koljatista silloin vaahdottiin niin paljon että ne ovat kyllä jääneet mieleen. Layla pyöri monessa paikassa viime vuonna, sitä voisi oikeasti harkita.
PoistaNämä Tervon poliitiikan maailmaan sijoittuneet kirjat eivät ole oikein napanneet (olen yrittänyt lukea Myyrää). Pidin Tervon Minun sukuni tarina-kirjasta. Siitä voisit ehkä tykätä. :)
VastaaPoistaKiitos pihi nainen, laitan tuon myös muistiin ja harkintaan! Voi ihan hyvin olla, että tässä kirjassa minulle sitten eniten tökki tuo politiikkapuoli, en nyt vain jaksanut kiinnostua.
PoistaMinulla odottelee tuossa hyllyssä Tervon Rautapää. Luru nimittäin haastoi minut lukemaan Tervoa Ota riski ja rakastu -haasteessa ja tuo kirja löytyi oman perheen kätköistä. En odota sen avaamista kovinkaan innokkaasti :) Eikä postauksesi varsinaisesti parantanut tilannetta ;)
VastaaPoistaVoi ei Tintti! :D Rautapään aihe kyllä kiinnostaa, pikaisen nettietsinnän perusteella, enemmän kuin tämä politiikka.
PoistaÄlä Rautapäätä ota, se on Rovaniemi-kirjojen viimeinen osa. Ennemminkin aloita alusta, eli Pohjan hovista.
VastaaPoistaPyhiesi yhteyteen on rakenteeltaan hauska, kun kertojat vaihtuvat kappaleesta toiseen. Yhteensä niitä tulee ainakin toistakymmentä.
Mutta jos luet vain yhden, niin sitten suosittelen Minun sukuni tarinaa tai Laylaa.
En lämmennyt minäkään Koljatille. En sitten yhtään. No ehkä jossain vaiheessa vähän nauratti, mutta luin loppuun vain koska en osaa jättää kirjaa kesken. AEB (aikaan ennen blogia) olen lukenut jonkun Tervon kirjan, mutta ei sekää oikein ihastuttanut. Laylan saattaisin ehkä lukea, jospa kolmas kerta toden sanoo...
VastaaPoista