Korjaamolla järjestettävä Tarinankertojat-klubi onnistui jälleen kerran kasvattamaan yleissivistystäni suomalaisen musiikin saralla. Hieman nolostellen kehtaan tunnustaa, että nimi Costello Hautamäki ei nimittäin soittanut minkäänlaisia kelloja ennen keikkaa. Eli ei muuta kuin sivistymään ja kapuamaan Korjaamon Vintille.
Jos joku sattuu olemaan yhtä tietämätön kuin minä, niin herra Costello Hautamäki on soittanut kitaraa niin Popedassa, Sleepy Sleepersissä kuin Hanoi Rocksissakin. Kitaran soiton lisäksi Hautamäki on myös toiminut säveltäjänä ja tuottajana ja pyörittää tässä samalla omaa soolouraansa. Tarkempia tietoja löytyy herran kotisivuilta. Klubin housebändissä soittivat tuttuun tapaan Marzi Nyman, Anssi Nykänen, Harri Rantanen, Kustaa Kantelinen ja Jani Wilund.
Koska Hautamäki ei ole ensisijaisesti lauluntekijä, tai ainakaan niiden sanoittaja, kuultiin illan aikana kappaleita eri esittäjiltä ja sen sijaan että tarinoita kerrottiin itse lauluista niitä veisteltiin laulujen vierestä. Kuultiin muun muassa miten Hautamäki on päätynyt Brasiliassa syömään Mika Kaurismäen luokse ja mistä ihmeestä Popedan kappaleen Matkalla Alabamaan sanat ovat peräisin.
Myös mukana ollut mies pääsee esittämään omaa analyysiaan keikasta vähän musiikkitietoisemmalla otteella kuin minä:
Minulta kysyttiin aikanaan, miksi pidän niin kovasti saksalaisesta powermetallista. Vastasin siihen, että on valtavan riemastuttavaa kuunnella hymyileviä saksalaismiehiä soittamassa särökitaralla iloista musiikkia hymy suupielessään. Hieman vastaavantyyppinen olo tuli tänään Tarinankertojat-klubilla kun Costello Hautamäki soitti housebandin kanssa pääasiassa Popedan kappaleita. Viimeiset sanat tulevat jo tässä: oli hurjan hauskaa! Poistuin jälleen kerran hymyillen paikalta, mahtavaa!
Mutta ennen viimeisiä sanoja hieman analyysia: Tarinankertojat-klubillahan piti pohtia kappaleita ja kertoa tarinoita kappaleiden takaa! Popedallahan on rutkasti muiden sanoittamia kappaleita ja Costello soitti sävellyksiensä lisäksi toisten Popedalle tekemiä biisejä. Miten voi kertoa tarinoita biisien takaa, jos ei ole itse tehnyt jokaista kappaletta ja vuodattanut sydänvertansa jokaiseen tavuun?
Varsin helposti, näemmä. Costellon tarinamoottori oli nimittäin käynnissä ja Popedan keikkajyrien taustalta löytyi juttu ja anekdootti jos toinenkin. Näkökulmassa olivat tarinat kappaleiden takaa mutta vähintäänkin yhtä paljon kappaleiden myötä syntyneet tarinat. Selvitettiin, kuinka saadaan faksilla mahdottoman tuntuisia käännöslupia kappaleisiin, mitä Irwin kertoi säveltämisestä ja kuinka Kälviällä sitten lopulta kävi. Keskusteltiin Andy McCoyn kappalerakenteista ja Mika Sundqvistin studioehdotuksista. Välillä herkistyttiin keskustelemaan edesmenneen toverin Telecaster-kitarasta. Pohjattoman hyväntuulinen soittaja kertoi yleisölle juttuja niinkin mielenkiintoisesti ja hauskasti, että keikan päättyminen tuli täysin nurkan takaa. Se kertonee jotain intensiteetistä.
Soitannollisesti keikka oli jälleen kerran yhtä juhlaa. Äkkiseltään tuli mieleen Allman Brothers ja Lynyrd Skynyrd, sen verran jytkeää southern rock -sovitusta oli kappaleisiin kytketty. Punaista ja makeaa -kappale taas oli muunnettu reggaeksi rumpali Anssi Nykäsen spontaanista ideasta. Kitaristi Marzi Nyman soitteli pitkästä aikaa enimmäkseen komppia ja antoi lavalla tilaa Costellon liidisoitolle. Liidiä kuultiin kuitenkin muutenkin enemmän kuin normaalisti, kosketinsoittaja Jani Wilund sai useammankin soolospotin ja kaikki muut soittajat (basisti Harri Rantanen, akustisen kitaran soittaja Kustaa Kantelinen ja rumpali Anssi Nykänen) sooloilivat myös jossain kohtaa. Eritoten hymyn nosti huulille rumpali-Anssin mätke ja siihen sopivat ilmeet.
Mitäpä siihen osaa sanoa muuta kuin: oli hurjan hauskaa! Poistuin jälleen kerran hymyillen paikalta, mahtavaa!
Ei lisättävää. Keikalla oli hauskaa, Hautamäki äärimmäisen sympaattisen oloinen tyyppi ja houseband pisti parastaan.
Keikan päätti hienosti Costello Hautamäen spontaanisti aloittama Holtiton nainen-kappale (Honky Tonk Women), johon houseband liittyi mukaan saatuaan sävelkuluista sopivasti vihiä. Tarinankertojat-klubi toi jälleen kerran hyvän mielen ja nostatti minutkin hereille tiistaikoomastani, keikalta sai poistua virnistellen ja paikallemenostaan tyytyväisenä.
Seuraava klubi 18.12. Korjaamolla, vierailija ei vielä varmistunut. Lisätietoja täältä.
Lämmin kiitos Tarinankertojat-klubin järjestäjille lipuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.