Kuva: Noora Geagea
Karkkipäivä on tarina lapsista ja aikuisista, voimattomuudesta ja rohkeudesta. Siitä, miltä tuntuu olla näkymätön. Tarinoita on oikeastaan kolme. Ensinnäkin siellä ovat Ari (Pekka Valkeejärvi) ja Tok (Juho Milonoff), jotka päätyvät sattumalta yhteen. Aikuinen mies, joka päätyy auttamaan pientä poikaa ihanan prinsessan pelastamisessa. Ja on Paula Vaara (Laura Malmivaara), tilanhallintasuunnittelija, jonka elämä ja äiti-tytär-suhde kulkevat villiä vuoristorataa. Kolmas tarina on se, miten kaikki tämä yhdistyy. Sosiaalityöntekijää, näytelmän kertojaa, esittää ansiokkaasti Eeva Soivio ja Niko Saarela huolehtii Vilma Melasniemen kanssa kaikista muista rooleista ammattitaidolla ja upealla muuntautumiskyvyllä.
Juoni seuraa uskollisesti kirjan tapahtumia, yksinkertaisettuna tosin. Jotain on poistettu, mutta niin, että tarina on edelleen ehjä. Lavasteet ovat pelkistetyt ja videokuvaa käytetään hillitysti ja tarkoituksenmukaisesti. Väliaikoineen esitys keski noin 2,5 tuntia, juuri sopivasti. Ensimmäinen puoliaika oli rauhallisempi ja humoristisempi, toinen tiivisti tunnelmaa niin paljon että huomasin jännittäväni lopputulosta vaikka olin lukenut kirjan. Anna Viitala on tehnyt hienoa työtä dramatisoinnin kanssa, Pekka Milonoff ohjannut näyttelijöitään hyvin.
Kuva: Noora Geagea
KOM-teatterin Karkkipäivä on sydämeenkäyvä ja vahva esitys tärkeästä aiheesta. Se herättää ajatuksia ja kuristaa kurkkua, mutta jättää ehkä kuitenkin jotain toivoa. Että aina ei käy huonosti.
Lisäksi viesti Markus Nummelle, jos satut tätä lukemaan: Kiitos, kun vaihdoit kanssani muutaman sanan Literary Death Match -tapahtumassa viime kuun lopulla. Oli mukavaa kuulla, että myös sinä kerroit pitäväsi kirjasi näyttämösovituksesta. Minäkin pidin.
Teatteriseurana ollut Suketus erittelee omassa arviossaan hienosti teoksen näyttelijäsuorituksia ja teemojen käsittelyä.
Onks sulla kaikki ok?
Lisätietoja esityksistä ja lipuista täältä.
ps. Suomalaisen kirjakaupan kanta-asiakaskortilla 2 euroa alennusta lipuista.
Olipa kiva lukea arviosi, olen menossa katsomaan näytelmää joulukuussa. En ole vielä lukenut kirjaa, se kyllä odottaisi kirjahyllyssä, saa nähdä, ehdinkö lukea ennen näytelmää.
VastaaPoistaKiitos kommentista, Merenhuiske. Veikkaisin, että tämä aukeaa kyllä hyvin ilman lukemistakin ja jättää silti yllätyksellisyyttä ja erilaisuutta itse kirjaan. Toivottavasti kirjoitat tästä myös sitten, olisi mukava kuulla muita mielipiteitä.
PoistaKiitos näistä tunnelmista! Itse en pääse näytelmää katsomaan, mutta aion ehdottomasti lukea kirjan, vaikka se varmasti itkettää.
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista, Maria! Kirja on hieno, mutta siitä kyllä selviää, Nummi on kirjoittanut hyvin eikä liiaksi mässäillen.
PoistaRohkea veto ottaa rankkaan aiheeseen mukaan huumoria. Uskon silti että tämä on upea esitys. Kyllä haluttaisi mennä katsomaan.
VastaaPoistaMenepä ihmeessä, pihi nainen! Tässä se huumori tuli enemminkin asioiden absurdiudesta ja siitä, miten paljon voi mennä väärin jos ei kuuntele/kuule/osaa kertoa. Ei siis mielestäni naurettu varsinaisesti vakavalle asialle. Ja onneksi on myös huumoria, muuten tämä olisi varmasti ollut aivan liian rankka - ainakin itselleni.
PoistaKuten eilen todettiin, osui ja upposi, vaikka ristiriitoja herättikin. Mutta pitääkö teatterin olla liian helppoa tai yksioikoista tai määritelmiin mahtuvaa?
VastaaPoistaVieläkin on hyvä mieli, ei siksi, että tämä olisi hyvän mielen näytelmä vaan siksi, että oli ihanaa nähdä mieleenpainuva näytelmä.
Kiitos vielä seurasta, Suketus! Ja ei pidä. Teatterin rajat ovat mielestäni häilyvät, kaikkea voi kokeilla ja joskus toimii, joskus ei. Eikä kaiken tarvitse olla läpipureskeltua, kivaa kun ajatuksia herää. Hyvä mieli myös, samasta syystä.
Poista