Lyhyitä sarjakuvasuosituksia

Blain & Lanzac : Ulkoministeriö : diplomaattisia merkintöjä (Quai d'Orsay 1 - Chroniques diplomatiques, 2010)
WSOY, 2012. 98 s.
Suomentanut : Saara Pääkkönen

Ulkoministeriö kertoo tarinaa Arthur Vlaminckista, josta sattuman kautta tulee Ranskan ulkoministerin puheenkirjoittaja. Työ ei ole helppoa, sillä itse ulkoministeri on arvaamaton ja omalaatuinen eivätkä ministeriön sisäisetkään konfliktit ole aina niitä helpoimpia. Itse Arthur on vielä varsin kirkasotsainen nuori mies, joka yrittää parhaansa pysyäkseen filosofisen ja omituisen ulkoministerinsä kannoilla.

Teos perustuu salanimellä esiintyvän Abel Lanzacin, ulkoministeriön entisen virkamiehen kertomisiin, ja tietty totuuspohja tekee Ulkoministeriöstä kiinnostavan luettavan. Kuvituksen on tehnyt Christophe Blain, joka on aikaisempien töidensä pohjalta ilmeisesti kehuttu ja arvostettu sarjakuvataiteilija. Enkä ihmettele: Blainin pitkäjalkaiset ja karikatyyrisen eläväiset hahmot ovat todella ranskalaisen oloisia ja sopivat oivallisesti poliittiseen sarjakuvaan.

Kuva : Blain & Lanzac / WSOY / 2012

Ulkoministeriö on kuivakkaan hauska ja esittelee samalla kiinnostavasti politiikan ilmiöitä. Retoriikan taistelukentillä kohtaavat niin filosofia, maailmaasyleilevyys kuin pyrkimys olla loukkaamatta ketään (ainakaan liikaa). Ulkoministeriön bongasin luettavaksi Norkulta, joka nautti tästä suunnattomasti ja on tästä kirjoittanut kehuvasti myös Hanna.

***

Brian K. Vaughan & Niko Henrichon : Pride of Baghdad 

Vertigo (DC Comics), 2006. 136 s.

Vuonna 2003 Baghdadissa pommit putoilevat ja osuvat myös eläintarhaan, jossa asuvat neljä leijonaa. Vanha naaras Safa, idealistinen nuorempi naaras Noor, Noorin pentu Ali sekä lauman uros Zill huomaavat yllättäen olevansa yllättävässä tilanteessa, kun häkin kalterit eivät ole enää vapauden tiellä. Vapaus ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista, eivätkä suurimman osan elämästään vangittuina elävät leijonat kykene muuttumaan sekunnissa jälleen luonnonvaraisiksi.

Sekä leijonille että muille heidän kohtaamilleen eläimille on luotu hienot ja monitahoiset persoonat. Pride of Baghdad on julma ja jollain tavalla hyytävän realistinen, vaikka siinä puhuvia eläimiä onkin. Toisaalta Baghdad on, pommitettunakin, kaunis ja upeita ovat myös eläimet.

Pride of Baghdad perustuu osittain tositapahtumiin, sillä vuonna 2003 Baghdadia todella pommitettiin ja eläintarhasta pääsi pakoon neljä leijonaa. Myös leijonien lopullinen kohtalo on kirjoitettu todenmukaisesti, mutta matka lähdöstä loppuun on Vaughanin ja Henrichonin kuvitelmaa. Vaughanilla on selvästi tarinankertomisen taito ja Henrichon osaa sen kuvittamisen: Pride of Baghdad on kaunis ja rujo sekä ehdottoman koukuttava, vaikkei onnen tunteita juuri lukijalle tuokaan. 

Kuva : Vaughan & Henrichon / Vertigo (2006)

Albumin bongasin, tai oikeastaan mies bongasi, bibliofile-x-blogista. Siellä kirjaa kehuttiin sen verran kiinnostavasti ja verrattiin rakastamaani Leijonakuninkaaseen (jonka kanssa albumilla eittämättä on samoja piirteitä), joten teos oli varattava kirjastosta samoin tein.

***

Syksyllä luin myös kaikki tähän mennessä ilmestyneet Goon -sarjakuvat loppuun. Vaikka ensimmäiset osat antoivat odottaa lähinnä raisua huumoria ja zombien mäiskintää, kehittyi tarinaan lopulta äärimmäisen hieno ja kiinnostava tarinan kaari. Suosittelen. Tekstini osista 1-2 ja 3-4 löytyvät linkkien takaa.

Uusia sarjakuvasuosituksia otetaan vastaan: mikä on hienoin sinun tänä vuonna lukemasi sarjakuva?