The Shipping News (1993) on E. Annie Proulxin toinen romaani, joka on saanut maailmalla paljon kiitosta muun muassa Pulitzer-palkinnon muodossa. Edellinen lukemani Proulxin teos oli Vaarallinen harmonikka (Otava, 1999) ja muistan sen jotenkin päällekäyvän ahdistavana kirjana näin jäkikäteen ajateltuna. Myös The Shipping Newsista uhkasi tulla minulle sellainen kirja ja olin hieman skeptisellä päällä, mutta toisin kävi.
His jobs: distributor of vending machine candy, all-night clerk in a convenience store, a third-rate newspaperman. At thirty-six, bereft, brimming with grief and thwarted love, Quoyle steered away to Newfoundland, the rock that had generated his ancestors, a place he had never been nor thought to go.
Traagisesti leskeksi jäänyt Quoyle päätyy muuttamaan tätinsä ja kahden tyttärensä, Sunshinen ja Bunnyn, kanssa Yhdysvalloista Newfoundlandiin. Kalliolla seisova talo on huonossa kunnossa, mutta se on Quoylen suvun talo, joten sinne on jäätävä. Muutakaan paikkaa ei ole. Täti aloittaa korjaustyöt vimmalla samalla kun Quoyle kamppailee työnsä kanssa paikallisen lehden toimituksessa, yrittää päästä sinuiksi paikallisten kanssa, opettelee tulemaan toimeen meren kanssa ja kasvattaa tyttäriään vaihtelevalla menestyksellä.
Lisäksi Bunny-tytär näkee painajaisia ja joku jättää jatkuvasti mystisiä solmuja talolle. Onneksi elo Quoyles Pointissa on muutakin kuin talon narisevien kiinnitysketjujen ulinaa ja meren kylmiä pärskeitä. Työ Gammy Bird -lehdessä saa koko ajan uusia piirteitä ja toisaalla on myös Wavey, the Tall and Quiet Woman.
Proulx kirjoittaa omituista tekstiä, lyhyitä lauseita ja havaintoja, on jollain tavalla henkilöhahmojaan kohtaan säälimättömän tarkkanäköinen. Toisaalta Proulx selvästi myös pitää hahmoistaan, ohjaa heidän elämiään käännellen purjeita niin että kaikki saavat jotain.
Kirjan jokaisen luvun alussa on lainattu pätkä joko The Ashley Book of Knotsista tai The Mariner's Dictionarysta. Lainaukset ilahduttivat ja helpottivat tunnelmaan pääsemistä, vaikka kuten lukiessani Seglats i septemberiä myös tämän kirjan kohdalla osa meri- ja purjehdustermeistä jäivät suuriksi arvoituksiksi.
Ennakko-odotuksistani huolimatta The Shipping News oli nautittava lukukokemus, kaunis kirja kaiken harmaan ja jäisen hyhmänsä alla.
Kirja on suomennettu vuonna 1997 nimellä Laivauutisia, kustantajan on Otava ja kääntäjänä Marja Alopeaus.
ps. The Shipping News on toiseksi viimeinen kirjani So American -haasteeseen, aion tänään vielä selättää Raymond Carverin.
Alunperin julkaistu 1993, lukemani painos Touchstone, 2002. 352 s.
Kannen suunnittelu: Mary Bess Engel
Ihanaa, että lopulta pidit tästä! Minulla Vaarallinen harmonikka jäi kesken enkä ole koskaan täysin rakastunut Proulxin Wyoming-kirjoihinkaan (vaikka ne ovatkin hienoja), mutta Laivauutisia on yksi ikisuosikeistani. <3
VastaaPoistaPidin, Katja. :) Minä olen sen Lyhyen kantaman mielestäni joskus lukenut, ei sekään mitenkään suuresti sytyttänyt.
PoistaLaivauutisia on minunkin suursuosikkini, kivaa, että sait sen luettua! Tekisi kovasti mieli lukea se uudelleen, ja kirja onkin päätynyt erään onnellisen kirpparikierroksen löytönä omaan hyllyyni. Proulx iskee minuun nimenomaan sillä takkanäköisellä julmuudellaan.
VastaaPoistaPidän paljon tästä tehdystä elokuvastakin. Senkin voisi taas katsoa. ;)
Suketus, minullekin tämä on tullut jostain antikvariaatista / kirpparilta mutta en kyllä muista että mistä. Kolme kolikkoa olen näemmä pulittanut.
PoistaMinä en ole nähnyt elokuvaa, mutta näyttelijät siinä vaikuttavat hyviltä joten voisihan senkin. :)
Minä en ole vielä lukenut yhtään Proulxia, mutta ensi vuonna täytyy kyllä tutsutua tähän kirjailijaan. Minä muistelisin, että minulla on juuri tämä kirja hyllyssäni joten ehkäpä aloitan tästä. Arviosi perusteella ainakin vaikuttaa lupaavalta!:)
VastaaPoistaMainiota, Sanna! Tämä voisi olla hyvä Proulx aloittaa, on vaikuttava mutta ei tosiaan ahdistanut kuten Harmonikka silloin minua.
PoistaTämä on odottanut lukemista hyllyssä jo iät ajat. Proulxin novelleista olen tykännyt, mutten ole tämän kanssa päässyt alkua pidemmälle. Ostin kannen perusteella saman version Pariisin Shakespeare & companyn kirjakaupan poistokorista eurolla tai parilla keväällä 2007 muistaakseni :)
VastaaPoistaOi Miia, ihana Shakespeare & company! Jos sieltä on kirja haettu niin sehän on ehdottomasti luettava. Tämä lähti minulla hieman hitaasti käyntiin, mutta muuttui koko ajan loppua kohti kiinnostavammaksi.
PoistaMinulla oli tältä kirjalta aikoinaan niin korkeat odotukset, että olin lopulta pettynyt kirjaan. Siinä ei minun makuuni tuntunut tapahtuvan mitään. Ehkä nykyään jo pystyisin pysähtymään tämän kirjan äärelle.
VastaaPoistaPihi nainen, minä lähdin kerrankin aika nollalinjalta lukemaan (lähinnä ajattelin taas ahdistuvani) mutta yllätyin sitten iloisesti. Ei tässä kyllä tosiaan paljon sinänsä tapahtunut, siinä olet ihan oikeassa, vaatii tietyn pysähtymisen että tätä voi lukea.
PoistaTämä on kirja josta uskon pitäväni kovasti, mutta jostain syystä se ei vieläkään ole venynyt lukulistallani tarpeeksi ylös... mutta jonain päivänä, kun se sopivasti vastaan sattuu!
VastaaPoistaOnneksi hyvät kirjat eivät vanhene, Elma Ilona. :)
PoistaTämän haluaisin lukea. Proulxilta olen lukenut vain Lyhyen kantaman, enkä sitäkään muistaakseni kokonaan, koska se on melko epätasainen kokoelma. Siitä löytyy kuitenkin yksi väkevimmistä ja minulle rakkaimmista novelleista ikinä: iki-ihana Brokeback Mountain. :)
VastaaPoistaSara, sinä voisit pitää tästä.. Samanlaisia ajatuksia Lyhyestä kantamasta, mutta Brokeback Mountain on kyllä eittämättä ihana.
Poista