Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta / Haasteiden koontia

Raymond Carverin Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta (Tammi, 1997) päätyi luettavaksi kirjabloggaajakollegoiden suosituksesta. Se on samalla myös viimeinen suoritukseni massiiviseen So American -haasteeseen viimeistellen Dirty Realism -kategorian.

Niin minä aloitin. Ensin minä piirsin laatikon joka näytti talolta. Se olisi voinut olla se talo, jossa minä asuin. Sitten minä panin katon sen päälle. Katon kumpaankin päähän piirsi tornit. Hullua.
"Loistavaa", sanoi sokea. "Aivan verratonta. Sinä piirrät hienosti", hän sanoi. "Et veliseni varmaan kuvitellut, että sinulle voisi ikinä sattua mitään tällaista? No, elämä on ihmeellistä, sehän tiedetään. Jatka vain. Älä lopeta."

Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta on novellikokoelma, jossa käsitellään, no, rakkautta. Ei tosin juurikaan romanttista rakkautta, tai ehkä tavallaan myös sitä. Rakkautta vanhempien ja lasten välillä, ystävien välillä, joskus myös lähes tuntemattomien välillä. Kohtaamisia, hetkiä, suuria tunteita pienillä ihmisillä.

Novellit eivät ole kovin hilpeitä eivätkä aina niin onnellisiakaan. Carver piirtää kuvaa tavallisista ihmisistä ja heidän tavallisista elämistään, vaikka on mukana kuriositeettejakin: riikinkukkoja lemmikkeinä, basseja lammikossa. Tupakkaa poltetaan melko paljon ja viskiä juodaan.

Terri sanoi että mies, jonka kanssa hän oli elänyt ennen kuin hän rupesi elämään yhdessä Melin kanssa,oli rakastanut häntä niin paljon että oli yrittänyt tappaa hänet. Sitten Terri sanoi: "Yhtenä iltana hän pieksi minut. Hän retuutti minua pitkin olohuonetta ja hoki: "Minä rakastan sinua, minä rakastan sinua, senkin lumppu." Hän repi ja raahasi minua pitkin olohuonetta. Minun pääni kolahteli esineisiin." Terri antoi katseensa kiertää pöytää. "Mitäpä sanotte semmoisesta rakkaudesta?"

Carverin likainen realismi eroaa huomattavasti Bukowskista. Kun Bukowski on surumielisen hilpeä ja räävitön, on Carver enemmän toteava, arkipäivää kirkkaan hehkulampun valossa kuvaava. Mitään ei jää varjoon, mitään ei pehmennetä, mutta ei toisaalta myöskään suurennella. Likaisuus Carverin tapauksessa tulee ehkä enemmänkin nimenomaan siitä, että kaikki on juuri siten kuin se on.

Eniten pidin kokoelman loppupäässä olleista novelleista Pieni hyvä asia sekä Katedraali. Pieni hyvä asia oli suunnattoman surullinen ja sydämeenkäypä, mutta antoi kuitenkin toivoa johonkin parempaan. Ja Katedraali oli, hieman vaisusta alustaan huolimatta, hieno novelli siitä, kuinka kaksi miestä, sokea ja näkevä, voi löytää toisiinsa yhteyden.

Voisin mainiosti kuvitella lukevani lisää Carveria ja tämä surullinen mutta todenmakuinen novellikokoelma oli mielestäni hyvä lähtökohta tutustumiselle. Kurkista myös Suketuksen ja Unnin tekstit tästä. Ensimmäinen piti, jälkimmäinen lämpeni vasta lopussa hieman.

Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta (What We Talk About When We Talk About Love, 1981)
Tammi, 1997. Ensimmäinen painos 1986. 230 s.
Suomentanut: Raija Mattila

*****

Tähän loppuun laitan vielä koonnin So American- ja Ikkunat auki Eurooppaan -haasteista, onhan tämä Carver nyt viimeinen teos jonka tämän vuoden haasteisiin ehdin lukea.

So Americanin puitteissa luin yhteensä 20 teosta, joista 19 liittyen eri kategorioihin. Tutustuin useampaan uuteen kirjailijaan ja viehätyin erityisesti Melissa Bankista ja Donna Tarttista.

9. Jewish-American Experiences (3)
Melissa Bank: The Girls' Guide to Hunting and Fishing (Pennsylvania)
Art Spiegelman: Maus (New York)
Richard Powers: Laulut joita lauloimme

11. Immigrant Background (3)
Siri Hustvedt: The Blindfold (Minnesota)
Téa Obreht: Tiikerin vaimo
Amy Tan: Keittiöjumalan vaimo

14. Dirty Realism (3)
Jonathan Franzen: Freedom (Illinois)
Charles Bukowski: Vanhan likaisen miehen juttuja (Kalifornia)
Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta (Oregon)

15. Modern Women Writers (5)
Diana Gabaldon: Outlander (Arizona)
Lionel Shriver: Poikani Kevin
Suzanne Collins: Hunger Games (Connecticut)
Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin (Mississippi)
E. Annie Proulx: The Shipping News

16. Modern Men Writers (5)
Neil Strauss: The Game: Undercover in the Secret Society of Pick-Up Artists
Anthony Bourdain: Kitchen Confidential - Mestarikokin tunnustuksia
Jeffrey Eugenides: The Marriage Plot (Michigan)
Daniel Abraham: The Dragon's Path (New Mexico)
Stephen King: Liseyn tarina (Maine)

Pelkät osavaltio-osallistumiset
Edward Albee: Who's Afraid of Virginia Woolf? (Virginia)

Ikkunat auki Eurooppaan jäi sen sijaan hieman tyngäksi, luin kahdeksan teosta ja matkustin eniten Länsi-Euroopassa. Suosikkini näistä eurooppalaisista on ehdottomasti Tiikerin vaimo.

Pohjois-Eurooppa
Ann Rosman: Noitavasara (Ruotsi)
Sigrid Undset: Ida Elisabet (Norja)

Länsi-Eurooppa
Annelies Verbeke: Kalanpelastaja (Belgia)
David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie (Ranska)
Colm Tóibín: Brooklyn (Irlanti)
David Nicholls: One Day (Iso-Britannia)

Keski-Eurooppa
Istvan Örkény: Minuuttinovelleja (Unkari)

Etelä-Eurooppa
Téa Obreht: Tiikerin vaimo (Serbia / Slovakia / Bosnia)

Kaikki viime vuoden haasteet, joihin osallistuin, on koottu tänne. Kiitokset Karoliinalle näistä kahdesta haasteesta!

Seikkailullista ja mitä parhainta uutta vuotta!