Puolukkavalkosuklaakaakaota Kaakaopuussa.
David Foenkinoksen teos Vaimoni eroottinen potentiaali (Gummerus, 2012) päätyi käsiini vuoden 2011 kirjamessuilla, kun Gummerus jakoi teoksestaan ennakkokappaleita. Jostain syystä sen lukeminen lykkääntyi ja ennen sitä ehdin lukea Foenkinokselta aikaisemmin suomennetun Nainen, jonka nimi on Natalie (Gummerus, 2011). Se oli minulle varsin viihdyttävä lukukokemus.
Hänen koko olemassaolonsa huokui kiihkoa ja vimmaa moiseen elämään liittyvine puhtaan euforian ja äärimmäisen masennuksen kausineen. Hän ei muistanut ainuttakaan hetkeä, jolloin ei olisi keräillyt tai etsinyt jotain. Jokaisen uuden kokoelman myötä Hector ajatteli kuitenkin, että se olisi viimeinen. Mutta suuressa tyydytyksentarpeessaan hän löysi kuitenkin kerta toisensa jälkeen uuden tyydyttymättömyyden lähteen. Hän oli tavallaan tavaroiden Don Juan.
Hector kärsii pahasta keräilyvimmasta, niin pahasta että se on vähällä pilata hänen elämänsä. Epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen Hector päättää lopettaa keräilyn, tehdä elämällään jotain muuta - ja tapaa Brigitten. Ihanan Brigitten, johon hän rakastuu ja jonka kanssa hän haluaa naimisiin. Kaikki on hyvin, ennen kuin Hector huomaa eräänä päivänä keräilevänsä vaimoaan, tarkemmin sanottuna tiettyjä hetkiä hänen kanssaan. Hupsista.
Parasta antia kirjassa lienevät kuvaukset erilaisista kokoelmista, joita Hectorilla on: rintamerkeistä, cocktailtikuista. Tai niistä, joita hänen ystävillään on. Lisäksi Hectorin paniikki, kun addiktio iskee jälleen. Miten parisuhde kestää sen, että hän keräilee vaimoaan? Kiinnostavia ovat myös muut kirjan henkilöhahmot, vaikka tuntuukin että kaikki ovat jotenkin hieman omituisia.
Brigitte, se oli lupaavaa, aivan hitusen outoa, mutta miksipä ei? Valitettavasti emme voi koskaan valita kohtaamiemme ihmisten etunimiä. Brigitte oli niitä naisia, jotka saivat aikaan halun juoda teetä.
Pidän Foenkinoksen kirjoitustyylistä, jonkinlaisesta periranskalaisesta toteavasta kirjoitustavasta, samasta jota aistin Anna Gavaldan teoksissa ja Jean-Pierre Jeunetin elokuvissa. Jokin kuitenkin häiritsi lukemista sekä kirjan alussa että lopussa. Keskivaiheilla olin jo ehtinyt mukaan Hectorin ja Brigitten elämään, mutta viimeisillä sivuilla minut heitettiin ulos ikkunasta ja jätettiin tuijottelemaan lasin taakse.
Oli Vaimoni eroottinen potentiaali kuitenkin ihan viihdyttävä pieni ja nopealukuinen kirja, että plussan puolelle tässä jäätiin joka tapauksessa. Jos pidit Foenkinoksen edellisestä, pitänet myös tästä. Nathalie lieni kyllä minulle se omempi teos näistä kahdesta.
Hanna kaipaa Foenkinoksen sankarittariin enemmän tarttumapintaa, Marissa vertailee kivasti tätä ja Nathalieta, Riina puolestaan löysi tästä kultakimpaleen (ja ilahdutti minua tekstillään).
Gummerus, 2012. 203 s.
Suomentanut: Pirjo Thorel
Kansi: Tuomo Parikka
Puolukkavalkosuklaakaakao!
VastaaPoistaMinä pidin ja en pitänyt Nataliesta. Pidin sen älyllisestä kepeydestä, jonkinlaisesta tyypillisestä ranskalaisuudesta, mutta Hannan tavoin kaipasin kirjaan enemmän jotain. En saanut siitä kovin paljon irti. Siksi olen hieman pelännyt tätä syksyn 2011 kirjamessuilta hakemaani kirjaa. Mutta ehkä Vaimoni eroottinen potentiaali menisi joskus hyvänä välipalakirjana?
Vähän samanlainen fiilis jäi Nataliesta minullekin, Katja. Tämä Potentiaali ei päässyt ihan sille tasolle, mutta oli kuitenkin riittävän viihdyttävä ja sopivan lyhyt joten on mainiota välipalamateriaalia.
PoistaMinullekin jäi juuri nämä fiilikset näistä molemmista. (Yllättäen, kun Katja tuossa sanookin, että Hannan tavoin. :D)
PoistaHyvin sanottu tuo, että kirja heitti loppupuolella ikkunan toiselle puolelle katselemaan näkyjä. Niin totta.
Kiitos Hanna! Tajusin tässä, että voisin kyllä silti lukea sen Foenkinoksen tulevan kirjan. Jännä.
PoistaNathalie oli minusta selvästi parempi, vaikka oli tämäkin ihan kelpo. Jännittävää nähdä millainen keväällä julkaistava uusi Foenkinoksen kirja on!
VastaaPoistap.s. Haluan tuollaisen kaakaon :D
Minäkin pidin Nathaliesta enemmän, Tuulia. Tuossa juuri Hannalle sanoin, että vaikka olen ollut näiden kirjojen kanssa vähän nihkeä niin silti voisin lukea tuon uudenkin, jos ennakkoasetelma on millään tavalla kiinnostava.
PoistaMinunkin täytyy kommentoida tuota kaakaota, oi joi, vesi herahtaa kielelle! Ja kirjoista: luin Vaimoni eroottisen potentiaalin ranskaksi muutama vuosi sitten ja olin ihan ihastunut "löytööni". Luin sitten perään pari muutakin Foenkinoksen kirjaa, jotka jäivät vaisummiksi kokemuksiksi (en edes muista nimiä tai juonia), mutta Nathalieen viehätyin taas. Minullekin se on Foenkinoksen kirjoista mieluisin.
VastaaPoistaTäytyy selvästi laittaa useammin kuvia kaakaoista näihin juttuihin, Luru. :D Osaisinpa lukea ranskaksi, nämä kirjat saattaisivat avautua sitä kautta ihan eri tavalla.
Poista