Kuva: MGM (Clark Gable & Vivien Leigh)
Luin Margaret Mitchellin Tuulen viemää -romaanin muistaakseni kesällä 2008. Näin kirjallisesti se oli periaatteessa hyvä, mutta en ole koskaan tullut yhdenkään kirjan päähenkilön kanssa niin huonosti toimeen kuin Scarlettin. Jostain syystä elokuvahyllystäni löytyy kuitenkin Victor Flemingin vuonna 1939 ohjaama filmatisointi kyseisestä kirjasta ja lupasin Karoliinalle viime vuonna katsoa sen. No, katsominen lykkääntyi sen verran että vuosi ehti vaihtua, mutta tässä ollaan.
Tuulen viemää on kieltämättä eeppisyydessään näyttävä opus, onhan puitteina Yhdysvaltojen sisällissota ja etelävaltioiden kaatuminen. Scarlett O'Hara lienee myös kirjallisuuden ja elokuvahistorian tunnetuimpia sankarittaria ja Rhett Butler on painunut monen mieleen unohtumattomalla loppurepliikillään.
Joudun hieman nolostuksekseni tunnustamaan, että elokuvallisessa mielessä olen kartellut Tuulen viemää turhan pitkään. Vaikka elokuvan ympärillä 30-luvun lopulla olikin melkoista hässäkkää muun muassa ohjaajavaihdosten vuoksi, on sen toteutus onnistunut mainiosti. Puitteet ovat upeat ja vaikka esimerkiksi taustat ovat selvästi maalattuja, ovat ne sen verran kauniita että niitä päätyy vain ihailemaan.
Pääparia esittävät tunnetusti Vivien Leigh ja Clark Gable. Ja vaikka minulla edelleen on asenneongelma suhteessa Scarlettiin, on minun nostettava hattua Leigh'lle: hän todella osaa tuoda Scarlettin häikäilemättömyyden ja sinnikkyyden kankaalle. Myös Mitchell on kuulemma pitänyt Leigh'n suoritusta onnistuneena. Gable puolestaan tekee Rhett Butlerin eläväksi vaikka ei olisi elokuvassa halunnut ollakaan. Rhett oli sekä elokuvan että kirjan tapauksessa se henkilöhahmo, josta kiinnostuin eniten ja jonka tarinaa jaksoin seurata.
Tuulen viemää vaatii melkoisia istumalihaksia, onhan elokuvan kesto alkumusiikkeineen ja väliaikoineen 224 minuuttia. Toisaalta se on myös visuaalisesti kaunis ja tarinallisesti kiinnostava, vaikka sattuisikin paheksumaan toista päähenkilöä erittäin vahvasti.
Frankly, my dear, I don't give a damn.
Tämä on hieno filmi, mutta on kirjakin hieno :)
VastaaPoistaHieno on, vaikka Scarlett onkin pälli :D
PoistaOlen käynyt katsomassa Tuulen viemää ihan elokuvateatterissa, kun se oli 50-vuotiskierroksella vuonna 1989. Ja on minulla se dvd:lläkin. Ihana elokuva! Kiva, että pidit siitä. Kirjan olen lukenut monta kertaa. Uskallanpa tunnustaa senkin, että pidän Scarlettista.
VastaaPoistaTämä olisi varmasti hieno nähdä suurelta kankaalta, Margit. Ja ei hätää, en paheksu ihmisiä jotka pitävät Scarlettista, meillä on vain keskinäistä kränää. ;)
PoistaUpea kirja ja upea elokuva <3 Sekä kirja jatko-osineen että elokuva löytyy omasta hyllystä, Tuulen viemän ja Scarlettin olen lukenut (ja nähnyt)ennenkin.
VastaaPoistaKiva että jaksoit katsoa elokuvan, Scarlettin pälliydestä huolimatta ;)
Villasukka kirjahyllyssä, minä luin Rhettin silloin aikanaan koska Rhett oli se henkilö jota symppasin enemmän. Elokuva oli onneksi toteutuksellisesti niin hieno, että ei tästä tullutkaan sellaista tuskaa kuin pelkäsin.
PoistaAijjai! Itse olen haaveillut jo tovin Tuulen viemään katsomisesta. Äiti joskus osti minulle sen kirjana ja yläasteella historian tunnilla silmäilin elokuvasta puolisen tuntia. Uskon ihastuvani :)
VastaaPoistaKannattaa ANNI katsoa, on tämä klassikkomaineensa ansainnut. :)
PoistaKirjasta pidin mahdottomasti, elokuvasta en. Scarlett oli elokuvassa sietämättömämpi! Mielenkiintoista, en tiennytkään, että Clark Gable ei tahtonut olla leffassa mukana.
VastaaPoistaMinä luulen, B.N, että olen tässä muutaman vuoden ajan tehnyt päässäni Scarlettista sellaisen monsterin, että elokuvan S tuntui melkoisen leppoisalta. :) Tämän Clark Gabl -jutun kaivoin imdb:stä, ilmeisesti herra ei pitänyt tätä elokuvaa kovin vakavastiotettavana.
Poista