L.M.Montgomery: Anna opettajana

Linnea opettajana.

Edellisen kerran olen lukenut L.M.Montgomeryn Anna-sarjan kirjoja varmaankin yläasteella, siis melko monta vuotta sitten, ja käsittääkseni luin silloin suurin piirtein kaikki silloin suomennetut teokset. En kuitenkaan ollut lukenut kronologisesti laskettuna sarjan neljättä osaa, Anna opettajana (Wsoy, 2002), sillä kirja on kumma kyllä suomennettu vasta vuonna 2002. Sinisen linnan kirjaston Maria haastoi minut lukemaan sen osana Ota riski ja rakastu kirjaan -haastetta, joten tartuin tuumasta toimeen ja palasin pitkän tauon jälkeen Vihervaaran Annan seuraan.

Mutta illan hämyssä olen vapaa kaikesta ja kuulun vain itselleni - ja sinulle. Aion pyhittää nämä hetket kirjeillesi. Tosin tästä ei nyt tule rakkauskirjettä. Minulla on kirskahteleva kynä, eikä kirskuvalla kynällä voi kirjoittaa rakkauskirjettä... eikä liian terävällä... eikä liian lyhyellä kynällä. Saat siis sellaisen kirjeen vain silloin, kun minulla on täsmälleen oikeanlainen kynä. Mutta nyt kerron uudesta kodistani ja sen asukkaista, jotka ovat sangen kultaisia.

Kirja sijoittuu siis aikaan jälkeen Annan unelmavuodet -teoksen. Anna on valmistunut kandidaatiksi ja saanut paikan Summersiden koulun rehtorina. Työ kuulostaa innostavalta, vaikka harmina onkin se, että seuraavan kolmen vuoden aikana Anna tulee tapaamaan sulhoaan Gilbertiä vain harvoin. Onneksi kirjeet on kuitenkin keksitty ja niitä Anna kirjoittaakin Gilbertille usein uudesta asuinpaikastaan Poppelipuistosta, joka sijaitsee Kummituskujalla.

Kolme vuotta Summersidessa sujuvat varsin tapahtumarikkaasti. Ensinnäkin ongelmana ovat Summersiden asukkaat, tai oikeastaan siellä asuva Pringlen suku, joka on kovin tyytymätön siihen että Anna on valittu virkaan ja kiukuttelevat asiasta sekä itse että lapsiensa välityksellä. Toiseksi Anna ei tietenkään malta olla hieman sekaantumatta asukkaiden elämiin silloin, kun hänestä se tuntuu oikeutetulta ja nämä toimet johtavat niin kommelluksiin kuin iloisiin sattumuksiinkin.

Vihervaaran Annaa on hankala kuvailla millään muulla adjektiivilla kuin ihana. Anna katselee maailmaa positiivisella mielellä, mutta ei kuitenkaan jää haihattelemaan pilvilinnoihin vaan osaa myös kimpaantua ja näpäyttää huonotapaisia nenille. Lisäksi nuori nainen kantaa suunnatonta huolta punaisista hiuksistaan ja välillä myös omasta käytöksestään: muistaahan hän nyt olla oikeudenmukainen kaikille?

Montgomery kuvaa Annan lisäksi myös muita hahmoja äidillisen lempeästi ja humoristisesti. Minua huvittivat erityisesti Annan kirjeiden väliin laitetut huomautukset Useita sivuja jätetty välistä. Ilmeisesti Annan kynä ei ollut ruosteessa, ei liian terävä eikä liian lyhyt. Joko Montgomery on ystävällisesti suojellut Annan yksityisasioita tai sitten vain päättänyt säästää lukijoita ja jättänyt pois ne siirappisimmat osiot. Kolmen vuoden matka Annan kanssa Summersideen on aurinkoinen ja ilahduttava, vaikkei kaikki aina menekään suunnitelmien mukaan,

Anna opettajana oli aivan yhtä viehättävä kuin ajattelin ja ilahdutti niin ystävällisyydellään kuin kauniilla kielelläänkin. Toivottavasti tyttökirjojen suosio ei koskaan laske.

Lukuisan Laura kirjoittaa tekstissään myös muista kirjan viehättävistä hahmoista, Sonjan lukuhetkissä ihastuttiin ikihyviksi.

Haasteet: Anna opettajana viimeistelee viimevuotisen Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteen, jossa minut haastettiin lukemaan kuusi kirjaa eri bloggaajien toimesta. Kiitoksia kaikille haastajille! Linkit kaikkiin suorituksiin löytyvät haastesivulta.

L.M. Montgomery: Anna opettajana (Anne of Windy Poplars, 1936)
Wsoy, 2002. 277 s.
Päällyksen kuva: Ben Ståhl