Sain Caitlin Moranin 2000-luvun feministiseksi manifestiksi tituleeratun Naisena olemisen taidon (Schildts et Söderströms, 2012) joululahjaksi äidiltä. Hauskalta vaikuttava kirja päätyi hammaspesukirjaksi ja niinpä opusta tuli luettua pienissä pätkissä useamman viikon ajan.
Naisena olemisen taito kertoo nimensä mukaisesti siitä, millaista on olla nainen ja välillä vähän siitä että millaista sen ehkä pitäisi olla. Kirja koostuu kuudestatoista luvusta, joilla on nimiä kuten En keksi rinnoilleni nimeä!, Minä kohtaan seksismiä! ja Minä löydän muodin! Tästä varmaan käy jo ilmi, että teos on varsin humoristininen: Moran ruotii naiseuden eri osa-alueita omasta näkövinkkelistään limittäen aiheensa omaan elämäänsä.
1) Feminismi on liian tärkeää jäädäkseen vain yliopisto-oppineiden keskustelunaiheeksi. Ja mikä vielä oleellisempaa:
2) Minä en ole akateeminen feministi, mutta luoja paratkoon, feminismi on niin vakava, tärkeä ja akuutti asia, että on korkea aika, että esitaistelijaksi ryhtyy kevytmielinen sanomalehtikolumnisti ja osa-aikainen tv-kriitikko, jolla on pahoja oikeinkirjoitusongelmia. Jos jokin asia on jännittävä ja hauska, minä haluan mukaan enkä vain seurata sitä taustalta. Minulla on sanottavaa! Camille Paglia ei tajua OLLENKAAN Lady Gagaa. Feministijärjestö Object puhuu ihan järjettömiä pornografiasta! Germaine Greer, minun sankarittareni, on täysin pihalla transsukupuolta koskevissa asioissa. Eikä kukaan vedä tapetille OK!-juorulehteä, kuudensadan punnan käsilaukkuja, brasialaisvahauksia, älyvapaita naisten polttareita yai Katie Pricea.
Kirjan alussa tuntui kuin vieressäni istuisi pieni puudeli (tarkoitukseni ei ole loukata villakoiria), joka nykisi minua säännöllisin väliajoin lahkeesta ja kertoisi että nyt minun täytyy olla Ärhäkkä feministi. Pian pääsin tästä tunteesta eroon ja Moranin teksti alkoi viehättää enemmän, tuntui lähinnä kuin istuisin suhteellisen hyvän tutun kanssa kahvilla ruotimassa sitä miten hankalaa on löytää hyvät rintsikat ja miksi on oikeasti aika ärsyttävää miten paljon seksismiä vielä tähänkin maailmaanaikaan löytyy. Tuntui jopa, että tämä täydellistä kallista käsilaukkua löytämätön tyyppi ei myöskään paheksu sitä, että minä hankin viime vuonna ns. sijoituskäsilaukun (joka tosin maksoi huomattavasti vähemmän kuin 600 puntaa!).
Mikä minua ehkä eniten jäi kirjan luettuani häiritsemään olivat Moranin aiherajaukset joillain alueilla. Hän esimerkiksi käyttää kolme lukua puhuakseen lastenhankkimisesta ja abortista mainiten vapaaehtoisen lapsettomuuden, mutta biologisesta lapsettomuudesta ei hiiskuttu sanaakaan. Minua olisi kiinnostanut, mitä Moran ajattelee tästä asiasta kun äitiyttä muuten käsiteltiin varsin monelta kantilta. Jos tuo asia laitetaan sivuun viihdyin kirjan parissa erittäin hyvin ja leppoisalla mielellä.
Jutustelutyylisen, etenkään brittiläisen, opuksen kääntäminen ei varmasti ole ollut kovin helppoa. Mielestäni Luhtanen on suoriutunut hommasti varsin mallikkaasti, sillä vaikka alkuperäinen kieli on toisinaan aistittavissa suomen takaa on teksti loppupeleissä oikein sujuvaa ja luettavaa.
Kokonaisuudessaan Naisena olemisen taito oli siis oikein viihdyttävä lukukokemus. Sitä en osaa sanoa tuoko se jotain uutta keskusteluun feminismistä, mutta toimii se kai jonkinlaisena johdatuksena feminismiin. Ehkä. Huomaatte varmaan, että en tiedä kovin hyvin, miten feminismi pitäisi määritellä tai mistä keskustellaan kun siitä yleensä keskustellaan. Mutta oli hauska kirja. Ja taidan minäkin olla feministi. Tämän seuraksi sopii hyvin Ryhmäteatterin Huorasatu, siinä on vähän samaa aihetta mutta huomattavan erilainen näkökulma.
Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Norkku ja Maija.
Haasteet: Ensimmäinen suoritukseni Kansankynttiläin kokoontumisajoihin. Sijoitan tämän kategoriaan IV Yhteiskunta.
Caitlin Moran: Naisena olemisen taito (How to Be a Woman, 2011)Schildts et Söderströms, 2012. 335 s.
Suomentanut: Sari Luhtanen
Kansi: Emmi Kyytsönen
Hauska lukea arviosi tästä. Itse pistin kirjan lukulistaan jonkun (en nyt muista kenen) arvion perusteella ja toivottavasti ehdin sen tässä elämässä lukea :D
VastaaPoistaKiitos Katri! Tämä on varsin nopealukuinen opus eli ei tässä kauan nokka tuhise jos asiakseen ottaa. :)
PoistaMinulla odottaa tämä tosiaan Kindlellä. Nyt toivon, että puudelimielikuva ei vainoa minua, kun alan lukea kirjaa. :D Luulen, että tämä tulee olemaan minusta joko viihdyttävä tai ärsyttävä, riippuen siitä miten feminismiä käsitellään.
VastaaPoistaPahoittelen, Liisa. :D Kiinnostaa kyllä kuulla, että mitä sinä tästä tykkäät.
PoistaMinäkään en tiedä, tuoko kirja välttämättä feministiseen keskusteluun mitään uutta - mutta veikkaan, että se saattaa herättää sitä keskustelua! Ja etenkin sellaisissa piireissä, joissa ei Germaine Greeristä ja Simone de Beauvoirista puhuta. Moran tekee monille hankalan käsitteen helpommin lähestyttäväksi, tuo sen sekä omaan että lukijan arkipäivään, ja se on mielestäni ihan hemmetin hyvä asia.
VastaaPoistaItse tykkäsin siis kirjasta tosi paljon. Siihen vaikuttani tosin myös se, että a) brittihuumori ja b) Moranin huumori osuvat hyvin yksiin omani kanssa. Luin myös kirjan alkukielellä, jolloin sen sävy oli luultavasti enemmän edukseen. Tämä kun on tosiaan varmasti ollut mutkikas käännettävä. Ja alkukielen 'kuuluminen' siellä suomen taustalla on mielestäni todella häiritsevää, hyh.
Totta, Oona. Joskus keskustelun herättäminen on vähintään yhtä tärkeää kuin siihen jonkin lisän tuominen.
PoistaBrittihuumori on kyllä ihanaa, ei mahda mitään. Tässä oli muuten aika näppärästi mielestäni vältytty anglismeilta tai muilta, tai en ainakaan huomannut ärsyyntyväni lukiessani mikä oli todella positiivista.