Eric Powell: Chimichanga

Kuva: Eric Powell / Dave Stewart (Dark Horse Comics)

Eric Powell on aiemmin ihastuttanut ja kauhistuttanut minua Goon -sarjakuvillaan, joissa zombeja lahdataan ja pahat saavat palkkansa. Yleensä. Näitä koko ajan kiinnostavammaksi muuttuneita albumeita olen lukenut nyt yksitoista kappaletta ja tarina muuttuu koko ajan syvällisemmäksi mäiskeestä huolimatta. Ilahduin siis kovasti huomatessani, että Powell on piirtänyt myös lapsille tarkoitetun sarjakuva-albumin, Chimichangan (Dark Horse Comics, 2011).

Chimichanga kertoo pienestä parrakkaasta tytöstä, Lulasta, joka saa noidalta mystisen kiven vaihdossa muutamasta partahaivenestaan. Kivi ei kuitenkaan ole kivi vaan muna ja sieltä kuoriutuu hurja peto, Chimichanga, joka ei kyllä oikeastaan ole yhtään pelottava. Vähän vain.

Samaan aikaan Wrinklen kiertävällä sirkuksella, jossa Lula asuu, menee hieman huonosti. Pojankasvoinen kala ja hieman normaalia voimakkampi mies eivät vedä tarpeeksi yleisöä, joten Lula päättää opettaa Chimichangaa.

Lula kuitenkin siepataan, kun kansainvälinen "lääke"yritys haluaa valmistaa lisää ilmavaivoja heikentävää rohdosta, jonka noita heille myi. Siis sitä, jonka valmistamiseen tarvittiin Lulan partakarvoja. Jotain on tehtävä ja arvaatte varmaan, kuka ryhtyy suureksi pelastajaksi.

Chimichanga on hilpeä ja sympaattinen sarjakuva, jossa on satumaisia elementtejä höystettynä Powellin mainiolla piirrostyylillä. Toisin kuin Goon -sarjakuvat Chimichanga tosiaan sopisi myös lapsille, siis esimerkiksi ylä-asteikäisille (tai en minä tiedä, miksei nuoremmillekin?), koska siinä on huumoria ja seikkailua ja hieman erikoisia hahmoja.

Kuva: Eric Powell

Hahmot ovat mainioita ja hauskoja, etenkin itsetietoinen Randy, the man wíth the strength of a slightly larger man. Lisäksi Chimichanga muistuttaa hieman ankkapiirtäjä Don Rosan näkemystä Kalevalan Iku-Tursosta, vaikka Chimichanga on kyllä söpömpi.

Albumi sisältää sekä tarinan Chimichangasta että lyhyen tarinan Lulasta ja siitä, kuinka pienikin voi olla vahva jos vain haluaa. Powell on onnistunut luomaan sympaattisen joukon hieman omituisia hahmoja, joista lukisi mielellään lisääkin.

Eric Powell: Chimichanga
Dark Horse Books, 2011. 88 s.
Värit: Dave Stewart