Kuva: Alison Bechdel
Oikeastaan teos ei ole kirja Bechdelin äidistä, vaan englantilaisesta psykoanalyytikosta Donald Winnicottista. Winnicottin tekstit kulkevat punaisena lankana läpi teoksen ja niitä vasten Bechdel peilaa omia havaintojaan elämästään ja äitisuhteestaan. Toinen useasti mainittu lähde ovat Virginia Woolfin teokset, erityisesti Majakka jonka olen itsekin lukenut useampi vuosi sitten. Majakka oli mielestäni hankala kirja, mutta samanaikaisesti hämmentävän kiinnostava.
Kaiken tämän lisäksi Bechdel myös pohtii paljon kirjoittamisen vaikeutta. Aikana, jota tämä kirja kuvaa, Bechdel oli juuri kirjoittamassa kirjaa isästään ja painiskelee paljon niin luovien kuin moraalistenkin ongelmien kanssa. Hyväksyykö äiti kirjaa? Mitä siihen voi kirjoittaa ja miten?
Kuva: Alison Bechdel
Vaikka Bechdelin äiti jää kirjassa hieman sivuun kaiken itsetutkiskelun alle on hän kieltämättä äärimmäisen kiinnostava persoona. Opettajankoulutuksen saanut nainen, joka rakasti näyttelemistä ja oli luonteeltaan arvaamaton ja mielestäni jotenkin jännittävä. Äidistä ei saa kirjan perusteella kovin miellyttävää kuvaa, mutta silti Bechdelin kuvauksessa on jotain todella inhimillistä. En saa otetta.
Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että kun Hautuukodissa kuvituksen tausta oli sinisävyistä oli se tässä teoksessa punaruskeaa.
Nyt lukemisen jälkeen Are You My Mother? vetää minut itse asiassa aika hiljaiseksi. Vaikka psykoanalyysiin ja mielen syvyyksiin pureudutaan todella tieteellisellä tasolla ei se vienyt minua silti kauemmas tarinasta.
Vaikka aiheiltaan Are You My Mother? oli ehkä hankalampi kuin Hautuukoti tuli se silti minua jollain tavalla lähemmäksi. En osaa tai en ehkä haluakaan eritellä tuntemuksia sen tarkemmin, totean vain että tämä oli pirun hieno teos.
Zephyr on lukenut tämän suomennoksen Äideistä parhain hieman eri fiiliksin.
Alison Bechdel: Are You My Mother? A Comic Drama
Houghton Mifflin, 2012. 289 s.
Hautuukoti menee ainakin ehdottomasti lukulistalleni. Tämän kirjan lukemista pohdin sitten sen jälkeen. :)
VastaaPoistaHautuukotia suosittelen erittäin lämpimästi, Pihi nainen! Tämä on ehkä hippasen haastavampi opus, mutta mielestäni kyllä palkitseva. Selvästi jakaa enemmän mielipiteitä tämä osa.
PoistaHaha, mä suljin tämän kirjan takakannen noin vartti sitten! Onpa sattuma. Mä olin myös tosi vaikuttunut tästä, herätti kaikenlaista. En oikein ehkä mäkään osaa tai halua eritellä tarkemmin, mutta kyllä, upea!
VastaaPoistaHauska sattuma tosiaan, Sonja! :) Tästä oli tosiaan hankala kirjoittaa mitään järkevää, mutta kiva kuulla että joku toinenkin on fiilistellyt tätä.
PoistaMinä juuri aloitin tämän, suomeksi tosin :)
VastaaPoistaTulen lukemaan tekstisi myöhemmin kokonaan.
Kiva kuulla, Maija, kiinnostuksella odottelen mitä pidät!
PoistaTämä taitaa tosiaan jakaa mielipiteitä. :) Minua taas jotenkin vieraannutti kirjasta se, ettei Bechdel tuntunut saavan otetta äidistään. Äiti jäi vieraaksi, vaikka jännittävältä ja kiehtovalta ihmiselta hän vaikuttikin (erityisesti tuo näyttelijäpuoli oli yllättävä!). Mutta samalla koko kirja jäi minulle etäiseksi, kun en oikein innostunut Bechdelin omista psykoanalyyttisista pohdinnoista...
VastaaPoista