Lavalta: Appelsiinitemppu (Korjaamo Teatteri)

Kuva : Mitro Härkönen / Korjaamo Teatteri (kuvassa Sara Melleri ja Malla Malmivaara)

Taianomainen, hauska ja vähän pelottavakin Appelsiinitemppu pyörii tällä hetkellä Korjaamo Teatterin esittämänä. Rinne Groffin käsikirjoittama nykynäytelmä on kantaesitetty rapakon takana vuonna 2006 ja on saapunut nyt Suomeen Johanna Freundlichin ja Heidi Räsäsen yhteisohjauksen tuloksena. Oman lusikkansa soppaan työntää myös illuusiot suunnitellut Tatu Tyni, joka on esimerkiksi ollut mukana suunnittelemassa Kansallisteatterin visuaalisesti upeaa Mr Vertigoa.

Appelsiinitemppu on tarina rakkaudesta, illuusioista, valheista ja intohimosta. Mestari (Marc Gassot) tapaa hurmaavan Trilbyn (Malla Malmivaara) ja, huolimatta lupauksestaan olla enää työskentelemättä avustajien kanssa, alkaa johdattaa häntä taikatemppujen maailmaan. Asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia, etenkään kun esiin astuu Mestarin entinen avustaja, kohtalokas Tigris (Saija Lentonen) taikatempuista saatuine arpineen.

Juonenkuljetuksesta vastaa kuitenkin lumoava Henrietta (Sara Melleri), 30-luvulla taikurin avustajana toiminut nuori nainen, joka jätti kaiken muun taakseen taikuuden ja rakkauden vuoksi. Mellerin läsnäolo on hypnotisoivaa ja hänen Henriettansa tarina ehdottomasti näytelmän kiinnostavin. On tosin sanottava, että myös pääkolmikon, Mestarin, Trilbyn ja Tigriksen, dynamiikka on mainio ja asetelmaa heitellään päälaelleen sopivin väliajoin.

Katsomani esitys oli Korjaamon Kulmasalissa, osa esityksistä järjestetään Vaunusalissa. Kulmasali on tilana mukavan intiimi ja sopiikin näin intensiiviselle esitykselle loistavasti. Tässä vaiheessa täytyy myös kumartaa valo- ja äänisuunnittelun puoleen. Etenkin valojen suhteen oli tehty upeaa työtä ja miltäpä näyttäisikään taikatemppu, jos sen valaistus olisi pielessä. Äänimaailma puolestaan kuljetti minut menneisyyteen, aikaan jolloin taikaesityksiä oli nykyistä helpompi päästä katsomaan saleihin, joissa on raskaita samettiverhoja ja ilma pölystä ja jännityksestä raskas. Myös pelkistetty lavastus ja mustaa ja keltaista toisteleva puvustus olivat mielestäni visuaalisesti miellyttäviä.

Kuva : Maria Baranova / Korjaamo Teatteri

Perinteisemmän teatterin lisäksi katsoja pääsee näkemään erilaisia illuusiota ja taikatemppuja. Olin itse lavalla vapaaehtoisena yhdessä tempussa ja todistin samalla vahingossa itselleni yhden näytelmän perusajatuksista. Kaikki haluavat tulla huijatuiksi. Vaikka minä jollain tasolla tiesin, mitä selkäni takana tapahtuu, jatkoin silti arvaamista. Jollain tasolla toivoin, että nyt minä onnistuisin, vaikka tiesin että se oli mahdotonta. Tuntui kuitenkin jollain tavalla mukavammalta olla huijattavana kuin protestoida hämäyksen edessä.

Koko Appelsiinitemppu itsessään on taikatemppu. Se paljastaa salaisuutensa vähitellen, saa katsojan täyden huomion ja lopuksi ilahduttaa ja ihmetyttää. Toisinaan se on niin intensiivinen että pelottaa, toisinaan huomaa katsovansa silmät ihmetyksestä suurina kaikkea sitä kummallisuutta. Itse viehätyin esityksestä niin paljon, että uskon sen yltävän tämän vuoden teatterikokemusten kärkiviisikkoon. Kiitos.

Esityksiä on vielä 5.5. asti ja syksyllä 2013 esitys lähtee kiertueelle ainakin Lahteen. Suosittelen erittäin lämpimästi.