Petteri Hannilan esikoisteos Kaukamoinen (omakustanne, 2013) vie lukijan kaukaiseen Pohjolaan aikaan, jossa viikingit yhä mellastavat ja heimojen noitia arvostetaan viisaina neuvonantajina. Kainujen heimossa valta on naisilla ja jokaisen nuoren tytön on aikanaan käytävä läpi aikuistumisen riitti. Tästä riitistä alkaa Vierran, vahvatahtoisen nuoren naisen matka Kaukamoisena.
Kaukamoisella ei ole äitiä, Vaeltajalla ei ole isää. Kun sinun pitää tehdä päätös, päätä hyvin. Kun et voi vaikuttaa asioihin, kestä se. Kun teet hyvin, älä jää siitä riemuitsemaan, sillä seuraava teko tulee nopeasti ja menee ohi. Tuska ja vaiva ovat oleva sinun osasi, vaikka myös suuret teot. Niistä ei kainujen nuotioilla lauleta lauluja, mutta se ei tee niistä merkityksettömiä.
Lukemisen alussa teksti tuntui paikka paikoin hieman kömpelöltä ja viimeistelemättömältä ja pohdiskelin antaako kirja minulle paljoakaan. Tunne kuitenkin väistyi pian, kun tarina vei mennessään. Vierra kasvaa heimonsa jäsenenä ja kehittyy taitavaksi metsästäjäksi, mutta ei ota itselleen miestä ja pysyttelee muutenkin hieman ulkopuolisena. Yllättävä kohtaaminen kuitenkin puhkaisee Vierran suojakuoren ja alkaa tapahtumaketju, joka kuljettaa Vierran kauas esiäitiensä mailta ja kohti suurempaa kohtaloa.
Teos on jaettu yhdeksään kertomukseen, joista jokainen käsittelee yhtä Vierran elämänvaihetta. Tapahtumia ohjailee Ensimmäisen Äidin lausuma ennustus, vaikka omapäinen nainen yrittääkin toisinaan taistella sitä vastaan tai jopa unohtaa sen sanoman. Toisinaan tuntuu, että tarinat on tarkoitettu julkaistavaksi erillään, sillä useamman alussa luodaan mystiikkaa Vierran hahmon ympärille. Toisaalta jälkipohdintana mietin myös, että ehkä tarinat voisi ajatella nuotiokertomuksina, erillisinä, vaikka ennustuksen mukaan Vierran teoista ei tullakaan laulamaan.
Ikiaikaiseen mystiikkaan tuovat oman lisänsä loitsut, joita lausutaan niin henkien lepyttelyksi kuin kirouksinakin. Loitsut ovat mahdollisesti kielellisesti kirjan kauneinta antia, sillä ne uhkuvat kalevalaisessa mitassaan jotain ikiaikaista voimaa jonka edessä ei voi kuin ihmetellä.
Väki hieno, mullan kansa
asuja kodan alaisen
lahja teille, suoja meille
kodallani, korvessasi
neuvo anna ainaiseksi
tarjoa tasainen turva
Lopulta kirja tuntui loppuvan aivan liian aikaisin. Kun viimeinen sivu oli käännetty kaipasin Vierraa jo valmiiksi ja toivon pikaista jatkoa tälle tarinalle. Pienestä epätasaisuudestaan huolimatta Kaukamoisen tarina on kiinnostava ja sen kuvaama maailma lumoava.
Kaukamoista on luettu blogistaniassa suhteellisen paljon, muiden tekstejä päässee helpoimmin klikkailemaan kirjan oman sivuston kautta.
Kiitos kirjailijalle arvostelukappaleesta.
Koska pidin kirjasta niin kovasti ja arvostan omakustannemeininkiä, arvon tässä postauksessa (tai blogin facebook-sivulla) ilmoittautuneiden kesken yhden kappaleen Kaukamoisen e-kirjaversioita (ja tämän arvottavan kappaleen tuotot siis tekijöille). Jos siis himoitset lähtöä Vierran matkaan hihkaise kommenteissa (ja esimakuna voi lukea verkosta kirjan ensimmäisen luvun). Osallistu 27.4. mennessä, arvonta suoritetaan 28.4.
1.5.13 Arvonta suoritettiin tällä kertaa niin, että kaikille osallistujille lähetettiin oma e-kirjaversio Kaukamoisesta.
Omakustanne, 2013. 192 s.
Kansi ja kuvitus: Anne Petelius
Luin tuon ekan luvun alkuvuodesta ja pidin siitä, etenkin niistä kalevalaisista piirteistä. Myös luonto oli jo siinä niin vahvasti läsnä, että tuli turvallinen olo. (koska metsästä tulee mieleen isä jne.) Osallistun arvontaan :)
VastaaPoistaKiva kuulla, Maija! Kaukamoinen on kyllä mainio ja tuo luontoaspekti viehätti minuakin. Laitetaan sinulle arpa kulhoon. :)
PoistaMieluusti hyppäisin Vierran matkaan joten mukana arvonnassa! :)
VastaaPoistaKiva kuulla, Pihi nainen! Laitetaan sinullekin arpa ylös. :)
PoistaTapanani on olla vähän epäileväinen omakustanteiden suhteen, mutta tätä on kyllä kovasti kehuttu... Kiinnostaisi siis, ja osallistuisinkin mielelläni myös arvontaan!
VastaaPoistaTämä on Oona kyllä oikein mainio, tervetuloa mukaan arvontaan!
Poista