Eeva Rohas: Syvä pää

Tutustuin Eeva Rohaksen tuotantoon ensimmäistä kertaa viime syksyn Literary Death Match -tapahtumassa, jossa kirjailija itse asiassa pokkasi itselleen kilpailun ensimmäisen palkinnon. Siellä Rohas luki mainiosti eläytyen uusinta teostaan Syvä pää (Otava, 2012) ja kiinnostuin kirjasta kovasti. Kirja hyppäsi silmilleni kirjaston hyllystä jokin aika sitten ja päätin vihdoin tarttua tilaisuuteen.

Hän riisuu uimapuvun yltään ja painaa suihkun veden tulemaan. Kirkkaat nauhat kuohuvat iholle. Hän painaa uudestaan ja taas vesi ryöppyää. Kosketus on tarkka ja kova. Se piirtää kirjaimia tytön selkään. Kuuntele mikä sana. P-A-R-A-S. Paras? Kyllä, vesi vastaa. Niin minä sinun ihoosi kirjoitin.

Fanny on lupaava nuori kilpauimari, joka elää uinnille. Isä Jan yrittää tukea tytärtään, vaikka on elämässään hieman pihalla vaimon kuoltua monia vuosia aikaisemmin. Samaan aikaan kolmikymppinen Susanne odottaa saavansa tilaamansa reborn-vauvan, joka näyttää mohairkiharoineen aivan oikealta.

Henkilöhahmojen tiet kohtaavat alun lämmittelyn jälkeen etelän lomakohteessan. Lomalle ollaan lähdetty korjaamaan ihmissuhteita ja etsimään ratkaisuja, mutta sen sijaan kaikki henkilöhahmot tuntuvat vajoavan oman elämänsä uima-altaan syvään päähän. Ja se allas on syvempi, kuin miltä se päällepäin näyttää.

- Ei se ole hulluutta.
- On minusta. Laittaa nyt rahaa nukkeen...
- Se on reborn-vauva, Susanne korjasi.
- Mikset hommaa oikeaa?
Susanne veti kasvoilleen ohuen hymyn.
- Se on oikea. Oikea taideteos.
Isä kohautti harteitaan.
- Niin kai. Mutta pitääkö sille olla sänkykin?

Syvä pää on minua viehättävällä tavalla hieman häiriintynyt, siis sellainen joka tekee olon hieman epämukavaksi muttei kuitenkaan karkota luotaan. Tykkään. Erityisesti Susannen intohimoinen suhtautuminen vauvanukkeensa alkaa tuntua koko ajan kammottavammalta, kun tilanteeseen saadaan lisää taustatietoja.

Eeva Rohas Litetary Death Matchissa Korjaamolla lokakuussa 2012.

Loppuun olisin kaivannut jonkinlaista selvitystä muutaman henkilöhahmon osalta, mutta toisaalta aukikirjoittaminen olisi voinut myös lässäyttää kirjan todella tehokkaasti. Pienestä harmituksestani huolimatta luotan siis silti kirjailijan ratkaisuun jättää loppu sellaiseksi kuin se on.

Eeva Rohas onnistui vaikuttamaan minut kirjoitustaidollaan sekä tekstinsä vinksahtaneella tyylillä. Teoksen maailmaan uppoaa helposti, itse luin suurimman osan odottaessani autoamme huollosta enkä edes huomannut että aurinko meni pilveen.

Upotuksen Riina analysoi henkilöhahmoja syvemmin ja Kirjainten virran Hanna kuvailee teosta tekstissään kauniisti.

Eeva Rohas: Syvä pää
Otava, 2012. 250 s.
Kansi: Emmi Kyytsönen