Kuulin Aino Vennaa ensimmäisen kerran noin kaksi vuotta sitten Kaupunkiradion Kick-off-bileissä. Siellä Venna lauloi käsi paketissa ystävänsä säestäessä kitaralla. Ihastuin kappaleisiin ja ostimme silloisen Vennan Missing Buttons -EP:n.
Viime syksynä helsinkiläinen Aino Venna julkaisi esikoislevynsä Marlenen. Levyä hehkutettiin niin sosiaalisessa mediassa kuin Hesarissakin, myös Rumba siunasi levyä viidellä tähdellä. Seurailin levyn taivalta Vennan facebook-sivun kautta, mutta silti sain hankittua sen itselleni vasta huhtikuussa. Onneksi hyvä musiikki ei vanhene ja vaikka koen olevani hieman myöhässä tämän innostumiseni suhteen, aion silti innostua.
Venna on nimittäin muutamassa vuodessa nostanut itsensä aivan uudelle tasolle ja Marlene on hienoa kuultavaa. Syksyllä 2011 koottu bändi (Kaisu Koponen, Erick Michelsen, Joonatan Kotila ja Ville Pystynen) monipuolistavat äänimaailmaa. Vennalla on lisäksi persoonallinen, miellyttävä ääni jota kuuntelee ilokseen.
Omia suosikkejani levyltä ovat riemukkaasti soiva Electric Soul ja rauhallisen kaunis levyn nimikappale Marlene. Eikä muuten yhtään hassumpi ole mukavan rouhea Hail Mary. Laulut ovat patinoituneen oloisia ja hieman hämyisiä, niissä on jotain samaa tunnelmaa kuin Café de Abejasin kappaleissa mutta ovat joka tapauksessa omanlaisiaan. Kappaleet kertovat elämästä, rakkaudesta, vanhasta maailmasta.
So I will fall in love
Even though love might fail me
But I have seen the crimes of war
Now it's peace I'm fighting for
- kappaleesta Marlene
Olen kuunnellut levyä varmaankin eniten silloin, kun olen tehnyt töitä. Marlene on siinä mielessä sopivaa taustamusiikiksi, että se ei säikyttele korvia vaan soljuu miellyttävästi ja auttaa ajatuksia rullaamaan eteenpäin. Toki levy on parhaimmillaan silloin, kun sitä todella vain kuuntelee ajatuksen kanssa. Mainitsen tämän taustamusiikkiaspektin lähinnä siksi, että melko harva levy toimii minulla tällaiseen tarkoitukseen.
Aino Venna Café Mascotissa maaliskuussa 2011.
Aino Vennasta saa lisätietoa (ja lisäksi muutamia kappaleita voi kuunnella) hänen kotisivuiltaan täältä. Kappaleita löytyy myös youtubesta omalta kanavaltaan. Suosittelen erittäin lämpimästi.
Lisäksi toivon pääseväni vielä jossain vaiheessa kuulemaan Vennaa yhtyeineen livenä, tähän mennessä kun keikat ovat olleet itselleni hankaliin aikoihin. Mutta kyllä minä vielä.
ps. Laitan artistin erinomaisuuden piikkiin myös sen, että kaivellessani EP:tä kodin syövereistä löysin samalla kauan kadoksissa olleen The Capital Beatin A Greater Fire -levyn. Kiitos!
Stupido-Records, 2012.
Löysin Aino Vennan erään bloggaajan kehujen jälkeen nyt alkuvuonna ja olen kuunnellut Marlenea miltei viikottain. Ihan täydellistä musiikkia, joka tuntuu toimivan miltei tilanteessa kuin tilanteessa.
VastaaPoistaMarlene ei tosiaan ole mitään kertakuuntelutavaraa, Katja. Ihanaa kuulla, että sinäkin pidät.
PoistaMinä sain tämän siskolta lahjaksi ja pidän myös kovin! Vennalla on hieno ääni ja tunnelmallisia kappaleita. Juttu oli sikäli hauska, että levy tuli minulle postitse ilman minkäänlaista saatetta tai selitystä. Aikani siinä ihmettelin, että mistä taivaalta näin osuva mystinen ylläri tipahti, kunnes paketin alkuperä paljastui (sisko oli lähettänyt nettitilauksen suoraan minulle, mutta terveisten liittäminen pakettiin ei jotenkin ollut onnistunut). Levyn kuuntelemiseen liittyy siis mielessäni Vennan musiikkiin muutenkin hyvin sopivaa arvoituksellisuutta. :)
VastaaPoistaIhana tarina. Luru! Arvoituksellisuus sopii myös tähän hyvin. :)
PoistaMinä innostuin Vennasta kun luin hänestä artikkelin Moscow Timesista. Venna oli silloin keikalla Moskovassa, mutta ikävä kyllä sain lehden käteeni niin myöhään, etten ehtinyt paikan päälle häntä kuuntelemaan, mutta kiinnostuin niin paljon, että etsin hänen biisejään youtubesta ja heti seuraavalla Suomen matkallamme ostin levyn, enkä ole katunut. Hienoa musaa.
VastaaPoista