Laskuvesi jossain Normandian rannikolla vuonna 2007.
Claudie Gallayn Tyrskyt (Avain, 2010; Les Déferlantes, 2008) on odottanut hyllyssäni lukemista jo pidemmän aikaa. Ajattelin sen olevan jotain sellaista, jota rakastaisin, onhan siinä meri, Ranska ja lintuja. Eivätkä ajatukseni olleet aivan väärässä.
Rajuilma puhkesi täydellä voimalla. Tyrskyt löivät taloa vasten. Painoin kasvot ikkunaan ja yritin nähdä ulos. Katulyhdyt olivat sammuksissa. Valoa ei enää ollut. Salamoiden loisteessa näytti siltä kuin majakkaa ympäröivät kalliot hajoaisivat säpäleiksi. Sellaista en ollut koskaan nähnyt. En tiennyt olisinko halunnut olla jossain muualla.
Nainen on muuttanut La Hagueen, Normandian uloimpaan niemeen. Hän laskee lintuja, piirtää merimetsoja ja kaipaa menneisyyteen, tai jos ei kaipaa ei ainakaan osaa päästää irti. Hän asuu talossa, jota meren aallot huuhtelevat, ja tarkkailee kylän muita asukkaita. Raphaël veistää surullisia kipsiveistoksiaan, Morgane kulkee rotta olkapäillään. Max tahtoo saada saaliikseen sillihain, Lili kantaa kaunaa ja Théo silittää kissojaan. Ja sitten on Lambert, joka saapuu kylään etsimään jotain, totuutta, anteeksiantoa.
Ajattelin pitkään lukiessani Tyrskyjen olevan liian ankea, liian harmaa ja kova. Joskus puolivälin tienoilla muutin mieleni, kun tekstistä alkoi löytyä valoa ja toiveikkuutta, aivan vähän vain, ja tylyä kauneutta. Pienen kylän ihmissuhteet ovat mutkikkaita eikä anteeksiannolle ole tilaa. Salaisuuksista pidetään kiinni visusti. Ja se minkä meri ottaa, meri saa, ja se minkä meri antaa saa kuka tahansa pitää.
Tyrskyt oli lyijynharmaa ja pysähtynyt, raikas ja toiveikas, kaunis ja surullinen. Se tuo lähelle meren, suolaisen tuulen ja lintujen äänet. Sen lyhyissä lauseissa on rannan hiekka, harmaat pilvet, baarin lämpö, rikkinäisen flipperin valot ja kaikkien harteilla painavat tarinat ja salaisuudet.
Sulateltuani kirjaa yön yli ymmärrän pitäneeni siitä todella paljon.
Avain, 2010. 477 s.
Suomentanut: Titia Schuurman
Kansi: Satu Ketola
Ah, voi että! <3 Tyrskyt on minulle yksi rakkaimpia kirjoja kautta aikojen, ja olen kyllä NIIN iloinen että sinäkin lopulta ihastuit sen karuun mutta niin lohdulliseen kauneuteen. Hienon arviosi luettuani tekisi mieli hakea kirja taas hyllystä ja alkaa lukea sitä uudelleen. :)
VastaaPoistaKiitos Sara mieltälämmittävästä kommentista! Tyrskyt pääsi lopulta ihon alle. :)
PoistaMinulle kävi ihan samoin, olin aluksi jopa ärsyyntynyt joistain jutuista tässä kirjassa, lähinnä se ärsyynyminen kai johtui kielestä ja joistain sanavalinnoista. Mutta mitä pidemmälle luin, sen enemmän pidin ja varsinkin lukemisen jälkeen kirja jäi pitkäksi aikaa väikkymään mieleen tosi vahvana ja kauniina.
VastaaPoistaVähän sama Erja, välillä kaikki tuntui liian karun kauniilta mutta sitten tapahtui jotain.. En ole vielä saanut edes vietyä kirjaa takaisin hyllyyn kun tuijottelen sitä tuossa pöydällä.
PoistaKarun kaunis kirja, josta muistan vahvan tunnelman ja sen merta hipovan talon <3 Oi että!
VastaaPoistaHyvin tiivistetty, Annika K! Hieno kirja tämä.
PoistaTyrskyt on ehdottomasti lukulistallani. Toivoisin, että pääsisin kirjan kimppuun viimeistään loppukesästä. Ihanaa, että pidit kirjasta! =D
VastaaPoistaSuosittelen, Irene! Myös loppukesään tämä varmasti sopisi tunnelmaltaan.
PoistaMinusta kirja oli ihana kaikessa surumielisyydessään.
VastaaPoistaKatri, ihan totta. Kiitos kommentista!
PoistaMinä niin odotan tämän lukemista. Meri ja Ranska on jo tarpeeksi hyvä syy tarttua tähän pian :).
VastaaPoistaSuosittelen Sanna! Meri ja Ranska ovat aina hyvä syy.
PoistaJes, kiva, että lopulta pidit Tyrskyistä :) Kirja on yksi suosikeistani, kaikessa harmaudessaankin.
VastaaPoistaEhdottomasti pidin, Laura! Harmaus on joskus hyvästä. :)
PoistaMinunkin piti lukea kirjaa puoleenväliin ennen kuin pääsin siihen sisälle. Ei Tyrskyt ihan minun kirjani ollut (koin sen jotenkin vaikeaksi ja raskaaksi), mutta hieno se oli. Ja muistan kirjan tunnelman hyvin vahvasti, vaikka tapahtumat ovat kyllä jo hämärtyneet.
VastaaPoistaTyrskyt ei tosiaan minullekaan avautunut helposti, Liisa. Vahva tunnelma, minusta tuntuu että unohdan tapahtumia jo nyt mutta se tunnelma säilyy.
Poista