Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun (Gummerus, 2011) lähti kirjastosta mukaan herätelainauksena. Muistin nähneeni kirjasta juttuja lehdissä ja blogeissa sen ilmestyttyä ja kiinnostuneeni. Kesän korvalla taajuuteni virittyi selvästi trillerin ja jännityksen kaipuiseksi, joten kirja lähti luontevasti yöpöytäpinon jatkeeksi.
"Sinä tulit tarkoituksella tapaamaan minua", Lia totesi.
"Niin tulin."
"Miksi? Mitä sinä haluat minusta?"
Mari katsoi Liaa pitkään, ja ensimmäistä kertaa aamuyöksi muuttuneen illan jälkeen hän näytti väsyneeltä.
"Haluaisin sinusta ystävän."
Vilpittömästi sinun keskiössä on Lia, suomalainen graafikko, joka työskentelee lontoolaisessa lehdessä. Nähtyään bussin ikkunasta raa'an murhan tapahtumapaikan Lia kiinnostuu kummallisesta tapauksesta. Miksi nainen on murhattu niin kauhealla tavalla ja miksi ruumis on tuotu keskelle Lontoon Cityä? Ja miksi syyllistä tai naisen henkilöllisyyttä ei saada selville?
Jokin aika tapahtuman jälkeen Lia tapaa Marin, toisen suomalaisnaisen Lontoossa. Mari pyörittää Studio-nimistä firmaa, jonka toimintamalli on varsin erikoinen. Eikä Marikaan ole tavallinen, hänellä on erikoinen kyky aistia ja tietää ihmisistä monia asioita. Studion ja sen henkilökunnan avulla Mari haluaa käyttää kykyään ja tehdä maailmaa omalta osaltaan hieman paremmaksi paikaksi.
Kirja keskittyy muutamaan suureen teemaan, joita ovat muun muassa pahuus, prostituutio ja (naisiin kohdistuva) väkivalta. Hiltunen osasi rakentaa tarinaansa jännitystä, jonka minäkin pystyn sulattamaan. Psykologinen trilleri piti otteessaan ja vaikka esimerkiksi kirjan murhat olivat raakoja ei niitä kuvattu niin yksityiskohtaisesti että viihdyttävyys olisi muuttunut pitkäkestoiseksi inhotukseksi. Lisäksi Lia ja Mari olivat kiinnostavia hahmoja, eivät millään tavalla täydellisiä tai kaikkivoipaisia vaikka päteviä olivatkin.
Tunnelmaltaan Vilpittömästi sinun muistutti minua Stieg Larssonin kirjoista. Kytkös saattoi liittyä molempien kirjojen kytköksistä lehtimaailmaan, ehkä myös raakuuksista naisia kohtaan. Sekä Hiltusen että Larssonin tekstissä on myös jotenkin, hm, globaali ote. Tosin Hiltunen kirjoittaa vähemmän teknistä jargonia.
Seikka, johon tekstissä kiinnitin erityistä huomiota, oli aikamuotojen käyttö. Aina Lian ollessa äänessä kirjan tapahtumat kulkivat imperfektissä, Marin preesensissä. En ainakaan vielä tästä kirjasta löytänyt vastausta pohdintaani, ehkä Sysipimeä kertoo enemmän tai sitten se jää ikuiseksi arvoitukseksi (tai tyylikeinoksi, en tiedä).
Lyhyesti Vilpittömästi sinun oli viihdyttävä psykologinen trilleri. Se sopi hyvin kesälukemiseksi ollen riittävän juonivetoinen mutta myös sisältörikas ja fiksu. Kirjan jatko-osa Sysipimeä eksynee lukulistalle jossakin vaiheessa.
Gummerus, 2011. 424 s.
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen
Tapojeni mukaan aloitin tämän(kin) sarjan toisesta osasta, Sysipimeästä. Tykkäsin siitä kovasti, ehdottomasti täytyisi Vilpittömästi sinunkin lukea! Onko tämä sinusta enemmän globaali tarina kuin pienen ihmisen näkökulmasta katsottu?
VastaaPoistaAnnika, sanoisin ehkä että "think global, act local". Eli käsitellään globaaleja ongelmia, mutta pohditaan mitä yksi ihminen voi asioiden eteen tehdä ja vaikuttaa. Ja ehkä se globaalius-fiilis tuli myös Lontoosta miljöönä.
PoistaPitää yrittää poimia Sysipimeä kirjastosta piakkoin.
Minusta tämä on mielenkiintoinen ja erilainen dekkarisarja, sopii hyvin matkakuumeiluun. Tykkään kovasti siitä, että sarjan naiset ovat ikäänkuin tavallisia supersankareita, inhimillisiä mutta sitten kuitenkin ihan supereita!
VastaaPoistaIhan totta, Norkku! Minä pidin paljon sekä Marista että Liasta, molemmat olivat inhimillisiä mutta myös todella aikaansaavia.
PoistaHiltunen on minulle ihan uusi nimi tai jos olenkin hänestä kuullut, en muista. Tämä kirja alkoi nyt kiinnostaa erityisesti Lontoon takia. Minua kiinnostaa lukea, miten tätä kaupunkia (ja ehkä kulttuuria?) käsitellään suomalaisessa kirjallisuudessa. Sijoittuuko tämän kirjan tapahtumat siis suurimmaksi osaksi Lontooseen?
VastaaPoistaElegia, kirja tapahtuu kokonaan Lontoossa joten miljööstä saa nauttia koko kirjan mitalta. Lontoon kulttuuri jää kirjassa hieman taka-alalle mielestäni, mutta kaupunki toimii joka tapauksessa hienona näyttämönä.
Poista