Tulimme juhannusyönä kotiin kyläreissulta joskus hieman ennen kahta. Uni ei halunnut heti tulla ja venäläinen klassikko tuntui hieman raskaalta yölukemistolta, joten otin hyllystä esiin pitkästä aikaa Tove Janssonin Vaarallisen juhannuksen (WSOY, 2010; Farlig midsommar 1954).
Tulta syöksevä vuori aiheuttaa harmia Muumilaaksossa. Tulivuorenpurkaus aiheuttaa hyökyaallon laakso peittyy veden alle. Onneksi paikalle ajelehtii pelastuksen tuova kummallinen talo hihittävine asukkaineen, katosta tipahtelevine tauluineen ja omituisine luukkuineen. Ongelmat kuitenkin jatkuvat, kun Muumipeikko ja Niiskuneiti jäävät yöksi puuhun talon ajelehtiessa pois, Myy tipahtaa syntyneeseen vesistöön, ja mitä ihmettä Nuuskamuikkunen aikoo hiiviskellessään puiston liepeillä? Onneksi muumeilla on aina ratkaisu kaikkeen ja näistä sekä muutamasta muusta kiperästä tilanteesta selvitään taidolla ja tuurilla.
Mutta Homssu oli huolissaan. Kaikki esineet hänen ympärillään olivat olevinaan jotain muuta kuin todellisuudessa olivat, pettivät häntä kauniilla väreillään, ja kun hän ojensi käpälänsä, ne olivatkin vain paperia, puuta tai kipsiä. Kultakruunut eivät olleet mukavan painavia, kukat olivat paperikukkia, viuluissa ei ollut kieliä eikä laatikoissa pohjia, eikä kirjoja saanut edes auki.
Teatterin maailma tapoineen avautuu hurmaavasti tässä muumitarinassa. Teatterirotta Emma tietää kaiken tunnelman luomisesta, Rekvisiitasta ja sen, että näytelmät on ehdottomasti kirjoitettava heksametrissä. Unohtamatta sitä, että kenraaliharjoituksen täytyy aina mennä hieman huonosti.
Vaarallinen juhannus kertoo myös juhannustaioista, vastuunottamisesta, kapinoinnista ja perhesiteistä. Ajoittaisesta kränäämisestä huolimatta perhe nimittäin on tärkeä, oli kyse sitten vilijonkista, hemuleista tai muumeista. Lisäksi se tarinoi hauskasti ystävyydestä ja pienistä tärkeistä asioista (kuten jollista). Ei voi muuta sanoa kuin että Tove Jansson oli äärimmäisen viisas persoona.
- Oho, äännähti pikku Myy hämmästyneenä. - Kasvavatko hattivatit siemenistä?
- Totta kai kasvavat, Nuuskamuikkunen sanoi. - Mutta niksi on siinä, että ne täytyy kylvää juhannusiltana.
Vaarallinen juhannus on ehkä yksi suosikkimuumitarinoistani. Siinä on draamaa, teatteria, onnellisuutta ja haikeutta, kaikki samassa paketissa. Lisäksi se opettaa, miksi teatterissa ei koskaan saa viheltää.
Saralle Vaarallinen juhannus on jokavuotinen perinne, Anna J puolestaan luki sen tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja ihastui.
WSOY, 2010 (pokkariversio, ensimmäinen suomennos ilm. 1957). 132 s.
Suomentanut: Aila Järvinen
Päällyksen kuvat ja kuvitus: Tove Jansson
Minunkin piti lukea tämä nyt juhannuksena, mutta jonnekin se idea jäi jännityskirjallisuuden alle... Ehkä ensi vuonna? Harmi, kun en muista ollenkaan onko tämä lapsena tullut luettua vai ei...
VastaaPoistaLisäsin sinut Goodreadsissa kaveriksi, toivottavasti et pahastu :)
Onneksi juhannuksia tulee aina lisää, Anni. :) Minulla tämä linkittyy hyvin vahvasti myös tv:stä tulleisiin Vaarallinen juhannus -jaksoihin. Harmi, että tv-versiosta Homssu ja Miska on poistettu, mutta ehkä se on ollut niin yksinkertaisempaa. Muutoin kirja ja tv-versio olivat yllättävänkin samanlaisia.
PoistaJa en tietenkään pahastu, mahtavaa saada uusia GR-kavereita!
Onko leipien päällä oleva valkoinen jotain juustoa? Vesi herahti kielelle, sillä olen juustofani. Tosin olen lähinnä sunnuntaijuustoilija, sillä en tajua juustoista tuon taivaallista enkä pidä "vahvoista" juustoista. Mutta noin muuten melkein kaikki menee :D
VastaaPoistaEn ole jostain syystä lukenut Muumeja sitten lapsuuden. Lapsuudestakin muistan lähinnä muumisarjakuvat (sellaiset mustavalkoiset). En muista, että olisin koskaan lukenut varsinaista muumikirjaa. Silti Muumilaakson väki on suunnilleen tuttua ainakin nimeltä. Pitäisi varmaan joskus paikata muumin mentävä aukko sivistyksessäni ;)
Heh, Elegia, olisi ehkä pitänyt laittaa kuvateksti. Kuvassa on köyhiä ritareita ja tuo valkoinen on vaniljajäätelöä. :D Itsekin kyllä olen juustofani.
PoistaMinulla on tallessa niitä mustavalkoisia Muumi-sarjakuvia, ne ovat aivan loistavia! Suosittelen lämpimästi myös Muumi-kirjoja, mahtavia tarinoita ja hyvä elämänfilosofia.
Apua, en erota juustoa jäätelöstä (molemmat alkavat kuitenkin j:llä) :DD Minulla on nähtävästi vain juustot mielessä, sillä tuo kuva toi mieleeni jonkun ihanan juuston lapsuudesta. En enää muista, mikä juusto on kyseessä, mutta sitä leikattiin paksulti leivän päälle.
PoistaKuva kyllä on vähän hämäävä, olisin voinut itsekin luulla juustoksi jos en tietäisi. Oi että, mikäköhän juusto se on ollut..
PoistaMinäkin katsoin ensin, että tuossa on juustolla kuorrutettuja leipiä, mutta tarkempi tarkastelu korjasi näköharhan :)
VastaaPoistaLuin Vaarallisen juhannuksen viime juhannuksena. Tai aloitin juhannuksena, mutta luin loppuun vähän myöhemmin. Ihana ja myös yllättävän jännittävä muumikirja!
Totta, Villasukka kirjahyllyssä, jännitystä ja draamaa tästä muumitarinasta löytyy mutta onneksi myös ihanuutta.
PoistaMinä en oe muistaakseni lukenut tätä, täytyisi kyllä ehdottomasti korjata tuo asia pikimmiten! Onpa ihanan näköisiä herkkuja kuvassa :).
VastaaPoistaSuosittelen, Sanna! Ja eikös, ruokahuolto pelasi. :)
PoistaTämä on minulta vielä lukematta. Aika ihana tunne, lukemattomia muumi-kirjoja on vielä muutama:)
VastaaPoistaSuosittelen myös sinulle, Sonja! Onneksi muumikirjoja on monta!
Poista