Annukka Salama: Piraijakuiskaaja (Faunoidit #2)

Annukka Salaman Käärmeenlumooja (WSOY, 2012) vei minut tammikuussa täysin mukanaan ja sai odottamaan jatkoa faunoidien seikkailulle. Sarjan toinen osa Piraijakuiskaaja (WSOY, 2013) oli saatava junamatkalle mukaan heti tuoreeltaan.

Piraijakuiskaajassa tuttu faunoidijengi pääsee riehumaan Suomen mailta Atlantin taakse. Unnan syntyperä, jota alettiin tutkia jo Käärmeenlumoojassa, on edelleen hämärän peitossa, mutta kansainvälisen faunoidirekisterillä Kaliforniassa saattaisi olla asiaan lisätietoa. Luvassa on siis aurinkorantoja, surffausta sekä tietysti vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

"Toivottavasti löydät etsimäsi", Mumak sanoi Unnalle, "mutta ole varovainen. Yhdysvalloissa on eniten metsästäjiä koko maailmassa."

Unnan ajatukset löivät tyhjää. Ajatus leijumisesta suljetussa tilassa monen tuhannen metrin korkeudessa tuntui aivan yhtä huonolta kuin ajatus metsästäjän medaljongissa kellumisesta. Tai tyhjiössä.

Kirjassa esitellään myös kaksi uutta hahmoa, sisarukset Eden ja Nemo, jotka päätyvät samoille seuduille omista syistään. Tyyppien ilmestyminen tutun jengin liepeille nostattaa jos jonkinlaisia tuntemuksia, joten kitkaa on luvassa myös tältä suunnalta. 

Salaman kerronta kantaa hyvin myös tätä Faunoidi-sarjan toista osaa. Tarina soljuu eteenpäin kuin itsekseen ja kertojanvaihdot ovat sulavia. Sekaan on saatu sopivasti huumoria, vauhtia ja ripaus vakavuutta jotta homma ei menisi liian höttöiseksi. Opus myös tuo henkilöhahmoihin mukavasti lisää syvyyttä ja sai ainakin minut kiintymään tähän sekalaiseen sakkiin entistä enemmän. Esimerkiksi mystiseen Ronniin oli mukava tutustua lähemmin ja saada vähän tarttumapintaa hahmoon.

Käärmeenlumoojasta tuttu hyrinä Unnan ja Rufuksen välillä on myös tallella. Vaikka en enää teini-ikäinen olekaan, niin kyllä tämän nuorenparin peuhaaminen sai välillä varpaat kipristelemään mutta ei onneksi vaivaannuttavuudellaan. Homma on kuitenkin jätetty sen verran siistiksi, että ei tarvinnut junassa lukiessakaan peitellä kirjan sivuja vierustovereilta.

Erikoispisteitä Piraijakuiskaaja keräili vielä sen sisältämillä biologian faktatiedoilla, jotka ainakin yhdellä lukukerralla vaikuttivat pitävän kutinsa. Tämän kirjan lukemalla voisi saada lisätietoa vaikkapa lukion biologian kurssien ekologia-osuuksiin. Faktatiedot on myös ujutettu tekstiin sen verran näppärästi, etteivät ne pistä turhaan silmään vaan ovat osana kerrontaa.

Piraijakuiskaaja oli mitä mainiointa viihdettä. Junamatka kului Tikkurilasta Suonenjoelle asti ilman minkäänlaista tarvetta lähteä hiihtelemään ravintolavaunuun tai saada lisävirikkeitä. Sarjan kolmannen osan, Harakanloukun, on parasta täyttää edeltäjiensä nostattamat odotukset, sillä odotan jo kovasti mitä jatko tuo tullessaan.

Suosittelen molempia Faunoidi-sarjan opuksia (lanu)spefistä kiinnostuneille. Salama on luonut kiinnostavan vaihtoehtomaailman, jonka olemassaolo ei edes tunnu liian kaukaahaetulta, niin uskottava se on.

Annukka Salama: Piraijakuiskaaja

WSOY, 2013. 377 s.

Graafinen suunnittelu: Niina Yli-Karjala