George R.R. Martin: A Game of Thrones (Song of Ice and Fire #1)

Winter is coming, sanovat. George R.R. Martinin A Game of Thrones (Voayger, 1996; oma versioni painettu 2011) nousi tietoisuuteni tv-sarjan pamahdettua Suomen televisiohin. Itse en sarjaa seurannut silloin enkä seuraa vieläkään, mutta kirja alkoi kiinnostaa ja viime syksynä hankin itselleni boksina sarjan viisi ensimmäistä osaa.

"Lond Stark," Jon said. It was strange to hear him call Father that, so formal. Bran looked at him with desperate hope. "There are five pups," he told Father. "Three male, two female."
"What of it, Jon?"
"You have five trueborn children," Jon said. "Three sons, two daughters. The direwolf is the sigil of your House. Your children were meant to have these pups, my lord." 

Koska sarja on niin massiivinen ja tämä ensimmäinen osakin niin pitkä, kommentoin kirjan juonta vain lyhyesti ja ruodin sen jälkeen omia lukutunnelmiani. Jonkinlaisena punaisena lankana A Game of Thronesissa on Starkin pohjoisen suvun tarina. Lordi Eddard Stark kutsutaan astumaan kuninkaan rinnalle kuninkaan Kouraksi (King's Hand) entisen kuoltua. Eddard ottaa pestin pitkin hampain vastaan ja matkaa etelään tyttäriensä kanssa jättäen vanhimman poikansa hallitsemaan pohjoista linnaa vaimonsa kanssa.

Matka ja määränpää ovat täynnä juonitteluja, verta, suden ulvontaa ja kuolemaa. Toisaalla vanhan kuninkaan perillinen, Viserys, tahtoo nousta takaisin vallankahvaan ja kokoaa armeijaansa. Aikaa vietetään myös muurilla, jonne Eddardin äpäräpoika Jon on matkannut liittyäkseen villiä pohjoista vartioivaan Yövartioon (Night's Watch). Tarinan eri puolia seurataan vuoron perään ja ääneen pääsevät niin Eddard, hänen poikansa ja tyttärensä ja vaimonsa sekä kilpailevan Lannisterin suvun hyljeksitty nuorempi veli, Tyrion.

A Game of Thrones oli kiinnostava luettava ja jonkinlainen paluu teini-ikään. Näin massiivista fantasiaa olen lukenut viimeksi varmaankin Ajan pyörä -sarjaa lukiessani. Magian ja taikuuden osuus jäi pieneksi, pääosassa ovat miekat ja hovijuonet, kilpailevat tavoitteet ja liittolaisuuksien luominen. Martin kirjoittaa tarttuvasti ja vaikka toisinaan jaksaa kuvailla ritariensa varusteita kyllästymiseen asti on juoni sen verran koukuttava että lukemista on jatkettava.

Minua varoitettiin etukäteen, että kirjaa lukiessa kehenkään hahmoon ei kannata kiintyä liiaksi. Tämä varoitus piti hyvin paikkansa. Päitä irtoili, luottamuksia petettiin eikä tällaisia tapahtumia juurikaan ennakkovaroituksilla pedattu. Huikeaa.

Aion ehdottomasti lukea myös Tulen ja jään laulun muut osat, onneksi seuraavat kirjat kököttävät jo hyllyssä. Massiivista luettavaa, monella tavalla. A Game of Thrones myös petasi paljon odotuksia jatkolle, joten kiinnostuksella odotan mitä Clash of Kings tuo tullessaan.

Kurkkaa lisävahvistukseksi vaikkapa Suketuksen teksti, jossa huomataan että myös fantasiaa vähemmän lukenut voi uppoutua Westerosin maailmaan. Sieltä myös linkkejä muiden teksteihin. Antaa talven tulla.

George R.R. Martin: A Game of Thrones (Song of Ice and Fire, #1)
Voyager, 2011. (alkup. 1996) 801 s.
Kansi: Larry Rostant