Audrey Niffeneggerin Raven Girl (Jonathan Cape, 2013) tarttui silmään muistaakseni jostain GoodReadsin syövereistä ja ilokseni huomasin opusta löytyvän myös kaupunginkirjastosta. En vaivautunut ottamaan kirjasta sen kummemmin selvää, joten saadessani varaushyllystä käsiini satukirjan olin yllättynyt mutta edelleen kiinnostunut.
Raven Girlissä Postimies tapaa kierroksellaan korpinpoikasen, jonka luulee olevan vahingoittunut. Mies vie linnun kotiinsa, hoivaa sitä ja lopulta nämä kaksi rakastuvat toisiinsa. Lopulta parille syntyy myös lapsi, munasta kuoriutunut tyttö, joka ei kuitenkaan osaa puhua ihmisten kielellä vaan raakkuu korpin lailla ja kaipaa itselleen siipiä. Yksinäinen tyttö kasvaa nuoreksi naiseksi ja päätyy lopulta kuulemaan yliopistolla luentoa siitä, miten ihmeellisillä tavoilla ihmiskehoa voi muokata. Voisiko hänkin saada siivet ja oppia lopulta lentämään?
"I fell all wrong," the Raven Girl said. "I don't understand." She went outside and looked at the sky and fet quite desolate. The Postman saw her and picked her up. She held out her arms, and he raised her above his head. "Up, up!" she said, but he didn't understand.
Satu noudattaa varsin tavallisia kaavoja. On normien ulkopuolella olevaa rakkautta, yksinäinen tyttö täynnä kaipausta, muodonmuutoksen mahdollisuus. Tarina ei ole mikään hilpeä iltasatu, vaan noudattelee paljolti perinteisten satujen (Grimm ja kumppanit) piirteitä ollen jopa hyvin julma ja pelottava. Myös kuolema tuodaan esille suoraviivaisesti. Loppupuolella tarina tuntui hyppivän hieman eteenpäin ja eräänkin hahmon kohtalo ja motiivit jäivät hieman hämäriksi.
Kirjaston luokituksessa teos löytyy aikuisten puolelta, mutta asiasanoista löytyy lastenkirjallisuus. Mielestäni aikuisten puolelle sijoittaminen on tämän sadun kohdalla oikein, vaikka kirja voisi toki käydä myös nuorille. Lisäksi osa kirjan kuvista on omasta mielestäni hieman kammottavia (ja olisivat ainakin itselleni varmasti jääneet pienempänä kummittelemaan). Tarinaa ei olekaan kirjoitettu lapset mielessä, vaan se on tehty Lontoon Royal Balletin erään koreografian taustatarinaksi. Sen tanssin haluaisin nähdä.
Tummasävyisyydestään huolimatta Raven Girl oli kiinnostava satu, joka tuntui sekoittavan vanhaa satuperinnettä nykyaikaisiin menetelmiin (vaikka ehkä niitä voisi ajatella myös frankensteinmaisina). Suosittelen tätä synkkien satujen ystäville välipalalukemiseksi.
Jonathan Cape, 2013. 80 s.
Kuvitus: Audrey Niffenegger
Kannen suunnittelu: Sara Corbett
Oletko lukenut Angela Carterin teoksia? Suosittelen erityisesti romaania Maaginen lelukauppa, mutta tästä Niffeneggerin kirjasta tuli mieleen Carterin satukokoelma The Bloody Chamber/ Verinen kammio, jossa on (feministisiä) uudelleentulkintoja klassisista saduista.
VastaaPoistaNiffeneggerin Aikamatkustajan vaimo ja Hänen varjonsa tarina ovat tbr-listallani, mutta ihan heti tuskin niihin tartun. Tämä satukirjakin kiinnostaisi, täytyypä kurkata, onko tätä hankittu meidän seudun kirjastoihin.
Enpä ole, Maria, kiitos vinkistä! Suosittelen Aikamatkustajan vaimoa lämpimästi, Hänen varjonsa tarina puolestaan oli ihan ok.
Poista