Who is watching back?
Kiinnostuin Cory Doctorow'n Little Brotherista (Harper/Voyager, 2008) kun Sivukirjaston Liina nosti sen esiin HelMetin Tämä kirja muutti elämäni -kampanjassa. Opuksen olisi saanut lainaksi kirjastostakin, mutta se ainut kappale oli tietysti lainassa. Onneksi Liina suostui lainaamaan oman kappaleensa luettavaksi ja tässä sitä nyt ollaan.
The man who came in was wearing a military uniform. A U.S. military uniform. He saluted the people in the truck and they saluted him back and that's when I knew that I wasn't a prisoner of some terrorists -- I was a prisoner of the United States of America.
San Franciscon kaupunki järkyttyy, kun terroristihyökkäys kohdistuu paikalliseen metrojärjestelmään. 17-vuotias Marcus Yallow sattuu olemaan ystävineen väärässä paikassa väärään aikaan ja joutuu terrorismiepäilyn kohteeksi. Loppupeleissä Marcus pääsee takaisin vapauteen, mutta huomaa tämän vapauden kyseenalaiseksi. Ihmisten liikkeitä valvotaan, kameroita ilmestyy koulun luokkahuoneisiin ja poikkeavasta käytöksestä joutuu samantien kuulusteluihin.
Marcus päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja käydä vastaiskuun DHS:ää (Department of Homeland Security) vastaan. Yhden nuoren kapina leviää pian ja homma alkaa toimia. Vai toimiiko sittenkään? Onko valtiovalta liian vahva kaadettavaksi? Kuinka voi kapinoida joutumatta vankilaan? Ja kuka tässä hommassa oikeasti on se terroristi?
Little Brother on suunnattu nuorille aikuisille, mutta toimii aivan yhtä hyvin myös aikuislukijalle. Doctorow käyttää modernia teknologiaa ovelasti hyväkseen ja vaivautuu jopa selittämään asiat Marcuksen suulla niin, että jopa tällainen teknologiauuno tajuaa hommasta jotakin. Ehdottoman siistiä.
"I'm going to get them," I whispered, staring at my soda. "I'm going to get them."
Jolu shook his head. "You can't, you know. You can't fight back against that."
Ja vaikka tarina on jollain tavalla todella yhdysvaltalainen ja valottaa osittain myös maan historiaa on siinä samalla jotain universaalia. Litlle Brother on kertomus kaipuusta vapauteen, kaipuusta elämään ilman turhaa pelkoa jota lietsotaan turvallisuusmääräyksillä ja militaristisella otteella. Se on ehdottoman hieno kirja, jota oli hankala olla lukematta.
Arvostustani opusta kohtaan nostivat sen lopusta löytyvät loppusanat turvallisuusasiantuntija Bruce Schneirilta ja Xbox-hakkeri/insinööri Andrew "bunnie" Huangilta. Molemmat kehottavat lukijoita kyseenalaistamaan turvallisuussysteemejä ja tutustumaan hakkerointiin, opettelemaan miten teknologiaa tai systeemejä voi huijata. Laittomuuksiin he eivät kehota, mutta oman turvallisuudentunteen lisäämiseen kyllä. Hakkeri-sanalla tuppaa olemaan negatiivinen jälkikaiku, itse tulen pitämään sitä tämän jälkeen lähinnä siistinä juttuna.
Opus on saanut myös jatko-osan Homeland. Mietin nyt vakavasti uskallanko lukea sitä, sillä tarina oli tällaisenaan melkoisen täydellinen. Saa nähdä. Ehkä joskus monen vuoden päästä. Mutta Orwelliin 1984:n aion vihdoin lukea, se on varma.
Harper Voyager, 2008. 374 s.
Kannen kuva: Giles Moberly/PYMCA
Hei, ihan mahtavaa, että tykkäsit. Tuo aloitteellisuus oli minustakin jotenkin kirjan parhaita puolia - se (minun tapauksessani ehkä hieman harhainen) fiilis siitä, että jotain voi tehdä itsekin.
VastaaPoista