Jonas Gardellin Torka aldrig tårar uran handskar -trilogian ensimmäisestä osasta Kärleken (Norstedts, 2012) haluaisi sanoa paljon. Niin hyvä se on. Ja silti tuntuu, että siitä ei osaa sanoa juuri mitään.
Joku on sairas ja makaa eristetyllä osastolla. Toinen istuu vieressä ja lukee runoja.
Att berättä är en sorts plikt.
Ett sätt att hedra och att sörja och att minnas.
Föra minnets kamp mot glömskan.
Nuori mies matkustaa Koppomin kylältä Tukholmaan asumaan tätinsä luokse. Vapaus koittaa vihdoin Rasmukselle, vapaus olla sellainen kuin on. Sellainen, joka ei voi kotona olla. Toisaalla on Benjamin, Jehovan todistaja, nuori hänkin. Vahva uskossaan, iloitsee siitä mitä tekee. Kunnes: Du vet om att du är homosexuell? Eller hur? Vaikka oman seksuaalisuutensa tunnustaisi, avoimesti tai varovasti, ei sen toteuttaminen kuitenkaan ole helppoa.
Tunnelma 1980-luvun Tukholmassa ei ole homomyönteinen. Rakkautta tai edes hetken kosketusta etsivät miehet kokoontuvat tunnettuihin paikkoihin, puistoihin ja porttikongeihin, pisoaareille ja metroasemille. Yksinäiset katseet vaeltavat, nyökkäyksiä vaihdetaan. Noustaan tuntemattomiin autoihin, ajetaan suojaisiin paikkoihin ja asuntoihin, joihin ei enää löydä uudelleen. Kaikki tehdään salaten, osa häveten. Samaan aikaan maailmalta kantautuu uutisia sairastapauksista, jotka tuntuvat koskevan erityisesti homoseksuaaleja. Mutta huoli ei vielä tunnu todelliselta.
Så mycket längtar han. Som en feber i hans kropp. Han är som en tom plastpåse på gatan som vinden tar tag i lite hur som helst, kastar fram och tillbaka och gör med den lite hur den vill.
Osa ruotsista meni ohi ymmärryksen, vain joitain sanoja vaivauduin tarkistamaan. Kieli oli kuitenkin mielestäni melko helppolukuista, tuntemattomia verbejä pystyi päättelemään. Gardellin teksti on hämmentävää. Se osaa yhdistää tietoiskumaisen kerronnan homoliikkeestä ja aids-epidemian alusta hienoon tarinaan, joka riipii.
Jonas Gardellin teos on viisas. Se on myös surullinen, vaikkei vielä itkettänyt. Minulle luvattiin, että seuraavat osat tulevat sen tekemään. Mutta tässä oli vielä toivoa ja onnea, rakkautta, vaikka aidsin varjo huhuilee jouluaaton lumipyryn läpi.
Lukekaa tämä.
Kirja on suomennettu nimellä Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin osa 1: Rakkaus (Johnny Kniga, 2013). Lue suomennoksesta vaikka Ilselän Minnan teksti, se sai minut varaamaan tämän kirjastosta. Trilogian toinen osa ilmestyi keväällä ruotsiksi, kolmas nyt syksyllä.
Norstedts, 2012. 291 s.
Mahtavaa että luit tämän :). Olen ihan kaikesta samaa mieltä kanssasi. Niin hieno kirja. Luin (ja kirjoitin) juuri toisesta osasta. Siinä kyllä viimeistään itkin vaikka kyyneleet oli lähellä jo tämän ensimmäisen osan kanssa.
VastaaPoistaKiitos Sanna! Kävinkin lukemassa tekstisi, varmaan sitä tulee sitten itkeskeltyä sen toisen ja erityisesti kolmannen kanssa. Ihana Gardell. <3
PoistaHain tämän suomennoksen juuri eilen kirjastosta. Blogitekstien perusteella tämä on tuntunut kirjalta, joka on pakko lukea ja pian pääsenkin näkemään, miten tämän kirjan koen. Luulisin, että liikutun.
VastaaPoistaToivottavasti pidät, Annami, tämä on hieno kirja!
PoistaMinulla on tämä lukupinossa odottamassa, luen kirjan luultavasti kohta alkavalla kakkoskesälomallani. Kirjoitit tästä hienosti, ja ihailen (!) että luit tämän ruotsiksi! <3 Pitäisi ottaa mallia sinusta ja alkaa lukea romaaneja ruotsiksi, harmittaa että joskus niin hyvä ruotsinkielentaitoni on päässyt totaalisesti ruostumaan. No, joka tapauksessa: odotan tältä kirjalta paljon! :)
VastaaPoistaVoi kiitos Sara! Ja ihanaa, että tämä odottaa sinua. Gardell kirjoittaa viisaasti ja sydämeenkäyvästi. Suosittelen ruotsiksi lukemista lämpimästi. Myös oma taitoni on ruosteessa, mutta kyllä se sieltä heräilee ja lukeminen helpottuu.
PoistaOijoi, hienon kuuloinen.
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi, sannabanana!
PoistaTämä oli hyvä, todella hyvä. Jatko-osien suomennoksia odotellessa :)
VastaaPoistaNo niin oli Katri! Itse varasin juuri molemmat jatko-osat ruotsiksi. :)
PoistaTämä sarja on jo klassikko. Luin äsken kolmannen osan, ja se kruunasi kaiken. Hyvä että kirjat suomennetaan niin että Suomessakin luetaan niitä. Mielestäni ne pitäisi käsitellä kouluissa, vaikka lukiossa.
VastaaPoistaKoululukemistoon nämä voisivatkin olla oiva lisä, boktok73! Hyvä idea.
Poista