J.Pekka Mäkelä: Alas

Nämä eivät harmi kyllä ole kvasieläimiä.

Hankin Finnconista itselleni uusimman J.Pekka Mäkelän romaanin, Alas (Like, 2013). Minulla on ollut sen edeltäjä Alshain (Like, 2006) jo jonkun aikaa hyllyssä, mutta päätin kerrankin koetella rajojani kronologian suhteen ja lukea urheasti ensin tämän uudemman, ovat kuitenkin itsenäisiä teoksia.

Etukäteen tiesin tosin Alshainin maailmasta jo jonkin verran, olinhan samaisessa Finnconissa kuunnellut Maailmankaikkeuden parhaat turistikohteet -paneelissa paikallista asukasta. Tiesin siis, että tällä kaukaisella tähdellä ei elä muita eläimiä kuin sen kansoittanut ihminen ja siellä asuvat eivät mene mielellään meren lähelle. Ja että siellä on avaruushissitorneja.

Painaudun ikkunaa vasten ja yritän katsoa ylöspäin. Näen aamuauringon säteiden valaiseman hissitornin jatkuvan ylöspäin, kauas äärettömyyksiin, korkealle, niin kuin sen pitääkin, paitsi että se ei jatkukaan suorana, niin kuin sen pitäisi, vaan kaartuu, taipuu...
...kaatuu.

Alas on kiinnostava päällekkäinen tarina. Yksi planeetan kolmesta avaruushissitornista romahtaa yllättäen. Tapahtumia seurataan vuoron perään viiden eri kertojan näkökulmasta, jolloin tarina täydentyy jokaisen kertojan puheenvuoron jälkeen. Ääneen pääsevät niin tornissa työskentelevä opas Mafalda, sivulliseksi päätyvä Aami, tornin omistaja Ursana, luennoitsija Osiem sekä salaperäinen Wolfam. Lopullinen syy tornin sortumiseen selviää vasta viime metreillä.

Opus toimii viihteellisenä lukemisena ollen samalla fiksu. Esimerkiksi avaruusmatkailun ja painottoman tilan kokemuksia kuvataan kiinnostavasti ja uskottavan oloisesti ja planeetalla on mitä mainioin historia. Oli myös mukavaa, että kirjassa on paljon sekä nais- että mieshahmoja, itse asiassa viidestä kertojasta kolme oli naisia. Seksiä kirjassa harrastetaan melko paljon, muttei mitenkään vaivaannuttavasti tai päälleliimatusti. Kehtaa siis ottaa myös työmatkalukemiseksi junaan.

Pitää myös mainita kivoista taitollisista jännyyksistä. Esimerkiksi putoamisliikettä saatiin kuvattua hienosti kirjan sivuilla ja vaika yleensä vierastan ISOLLA kirjoitettua sopi se tähän oikein hyvin.

Alas sopinee myös sci-fiä vierastaville, sillä avaruusmatkailu on kuvattu selkokielisesti ja pääosin meininki on hyvin tavallista. Mitä nyt tosin neljänkymmenen tuhannen kilometrin korkeudessa tulee liikuttua painottoman tilan rajoitusten vuoksi ja avaruushissitornista voi katsella yhden kierroksen aikana kolmea auringonlaskua. Mutta noin muuten.

Peukkua siis Mäkelän uutuudelle. Booksyn, joka lukaisi kirjan yhdeltä istumalta, mukaan Alshain kannattaisi lukea melko pian tämän jälkeen, joten siirtelen sitä lähemmäs yöpöydän lukukasaa. Ja varmaan joudun sitten lukemaan tämänkin vielä uudelleen, koska olen ihan varma että joku kiva kytkös tai jännyys jäi vielä huomaamatta.

ps. Lisäys keskiviikkona 21.8. Jos parviälyn ajatus kiinnostaa lukekaa myös Mäkelän Muurahaispuu.
pps. Tajusin, että tämähän itse asiassa sopii myös oikein hyvin Kiinteistö-haasteeseen!

J.Pekka Mäkelä: Alas
Like, 2013. 250 s.