En enää yhtään ihmettele sitä, että monet lukevat Tove Janssonin Kesäkirjan (WSOY, 1972; Sommarboken 1972) jokaisena kesänä. Se oli nimittäin lukumaratonini helmi ja jää aivan varmasti koristamaan omaa kirjahyllyä vastaisuuden varalle. Oli se vaan niin ihana.
Milloin sinä kuolet? lapsi kysyi.
Hän vastasi: Pian. Mutta sinuun se ei kuulu vähääkään.
Kirjan isoäiti on mainio, hieman nuuskamuikkusmainen. Periaatteellinen. Riehakaskin. Ymmärtäväinen. Ollapa sellainen. Että jaksaisi lähteä soutamaan naapurisaarelle, katsoisi myrskyä. Osaisi kääntyä sängyssä ja huokaista. Ja että osaisi mennä omiin oloihinsa kun väsyttää, levätä.
Sophia puolestaan on vilkkaampi, kyseleväinen ja utelias. Kovin nuori myös, keskittymiskyky ei aina aivan riitä ja tylsistyminen on lähellä. Äskeistä tarinaa ei Sophia välttämättä enää muista, vaan haluaa jo mennä katsomaan rotkoa tai nukkua teltassa.
Tove Jansson on upea, viisas kirjailija. Esimerkiksi juuri Kesäkirjasta tuli hyvin levollinen olo, vaikka se on myös surullinen ja puhuu lopusta. Kaikki aikanaan.
Kesäkirja herätti kaipuun saaristoon, meren äärelle. Josko sitä jonain kesänä pääsisi kallioiselle saarelle, jossa voisi kuunnella alleja ja hengittää. Olla vaan. Ottaa kirjoja mukaan, tiskata astiat rannassa, käydä aamulla uimassa ja katsoa myrskyä ikkunasta. Ehkä joskus.
Hän ei saanut nousta ylös liian äkkiä, siksi hän ennätti katsoa hiekasta kohoavaa heinänkortta juuri kun untuva jätti kiinnekohtansa ja kantautui pois kevyessä aamutuulessa. Se katosi pois hänen näkökentästään, ja hänen päästyään jalkeille oli maisema tullut pienemmäksi. Hän sanoi: Minä näin linnun sulan. Allin untuvan.
Minkä allin, kysyi Sophia, sillä hän oli unohtanut linnun joka kuoli rakkauteen.
Karoliina piti kirjasta vaikka meri on pelottava, Jaanalle se ei aivan avautunut ja Jenni puolestaan rakasti sitä.
WSOY, 1972. Uusi painos 2011. 143 s.
Suomentanut: Kristiina Kivivuori
Kansi: Tove Jansson
Minunkin olisi tehnyt mieli lukea Kesäkirja tänä kesänä, mutta se taisi olla aina lainassa silloin, kun olisin halunnut kirjan lainata kirjastosta. Hieman hävettää myöntää, mutta en ole lukenut yhtään Tove Janssonin kirjaa. Muumeja tietysti katsoin lapsena telkkarista, mutta kirjat ovat kuulemma aika erilaisia kuin se lapsille suunnattu TV-sarja.
VastaaPoistaEi siinä ole mitään hävettävää, Annami. Oikeastaan olet onnekkaassa asemassa, niin paljon hyvää vielä edessä. Tv-sarja eroaa tosiaan kirjoista jonkin verran, mutta mielestäni loppupeleissä henki niissä on samanlainen. Suosittelen sekä Kesäkirjaa että Muumi-kirjoja erittäin lämpimästi.
PoistaKesäkirja on <3 Ja herättää kyllä hurjan halun päästä rauhassa pienelle kalliosaarelle, meren lähelle. Mutta jos ei pääse, seuraavaksi parasta on lukea Janssonin kuvausta merielämästä.
VastaaPoistaIhana kuvakin.
Ihan totta, Liisa. <3 Ja kiitos, kuva on Tvärminnestä vai onko se nyt Saaristomerta, Hangon läheltä kuitenkin.
PoistaKirjoitat ihanasti, ihan Kesäkirjan henkeen. <3 Kesäkirja on puhdasta rakkautta! Luin kirjan ensimmäistä kertaa vasta parisen vuotta sitten, mutta sen jälkeen olen palannut sen pariin joka kesä (ja joskus talvellakin kun kesänkaipuu iskee). Haaveilen lukevani kirjan jossain vaiheessa myös ruotsiksi.
VastaaPoistaJa olen ihan samaa mieltä: Kesäkirja herättää suuren kaipuun päästä saaristoon ja meren äärelle. Ihana, ihana kirja! <3
Voi kiitos Sara! Kesäkirjan maailmaan kelpaa kyllä palata, se on niin viisas ja haikean kaunis. Tämän voisi ehdottomasti myös lukea ruotsiksi. Minulla on Bildhuggarens dotter hyllyssä odottelemassa, se lienee seuraava Janssonini.
PoistaIhana, ihana Kesäkirja ja Tove <3
VastaaPoistaEipä sitä sen paremmin voi sanoa, Villasukka kirjahyllyssä.
Poista<3
Saari ja meri, ei ole parempaa. Muuttaisin heti, jos voisin.
VastaaPoistaMinulla on tämä vielä lukematta, mutta aion kyllä. Heti kun saan sen omaksi. En halua lainata tätä kirjastosta.
Niinhän se on, Katri.
PoistaMinä en tiedä osaisinko asua koko ajan saarella, kaipaisin varmaan teatteria. Ja muutakin. Mutta jos kesäasunnon saisi saariston, kyllä kiitos.
Tämä on kyllä sellainen kirja joka kannattaa omistaa.
Kesäkirja! <3 Olen sikäli onnekkaassa asemassa, että mökkimme on ulkosaaristossa, joten luen Kesäkirjaa pääasiassa talvisin, kun kaipaan kesäiselle merelle alleja kuuntelemaan. Muumipappa ja meri on hieman samantapainen tunnelmointikirja, ja Muumilaakson marraskuu täytyy lukea aina syksyisin.
VastaaPoistaJansson on upea kirjoittaja. Olen haalinut käsiini muumikirjojen jälkeen mitä vain novellikokoelmia olen pystynyt, ja mieli hinkuu jatkuvasti lisää. Upeita tunnelmia, kokonaisen ihmiselämän kirjon maalaamista yhdellä yksinkertaisella lauseella. Minimalismin mestari.
Voi miten ihanaa Laura! Mökki ulkosaaristossa kuulostaa huikealta. Ja tällöin Kesäkirja olisi varmasti hyvä lääke saaristonkaipuuseen. Muumipappa ja meri pitäisi lukea taas uudelleen.
PoistaJansson on viisas kirjailija, ehdottomasti. Kiitos pitkästä kommentista!