Lontoossa sataa niin viktoriaanisessa kuin nykyajassakin.
Eoin Colferin Artemis Fowl -kirjat kuuluivat ilmestyessään lempilukemistooni ja kun nyt herralta sattui ilmestymään uusi nuortenkirja piti se tietysti hetimiten varata kirjastosta. The Reluctant Assassin (Puffin, 2013), W.A.R.P.-sarjan ensimmäinen kolahti nopeasti varauslaatikkoon ja pääsikin sitten heti lukuun.
Chevie on alaikäinen FBI:n agentti, joka on passitettu Lontooseen pieleen menneen tehtävän jälkeen piilottelemaan. Hommaksi annetaan kumman kellarissa kököttävän kapistuksen vahtiminen. Samaan aikaan viktoriaanisessa Lontoossa Riley-poikaa vihitään salamurhauksen saloihin hänen oppi-isänsä, murhanhimoisen ja taitavan Albert Garrickin toimesta. Murhayritys kuitenkin epäonnistuu, tavallaan, ja Riley päätyy madonreiän kautta nykyaikaan.
Näin siis sankarimme kohtaavat, varsin räjähtävissä merkeissä. Rauhaa ei kuitenkaan tipu, sillä Riley tietää hurjistuneen Garrickin tulevan hänen perässään tavalla tai toisella. Samaan aikaan kun nuoret yrittävät päästä toisistaan selville täytyy juosta karkuun niin demonimaista Garrickia kuin agenttejakin.
The Reluctant Assassin tarjoaa siis aikamoisen kattauksen kiinnostavia elementtejä. On agentteja, taikureita, aikamatkustusta, salamurhaajia, huijareita ja veijareita. Hahmot osaavat eksoottisia taistelulajeja, ampuvat konekivääreillä ja kiemurtelevat tiukoista paikoista. Menoa ja meininkiä riittää ja näiltä osin opus onkin oikein viihdyttävä.
Kirja oli kuitenkin jollain tavalla liian, no, söpö. Elementit olivat kohdallaan, oli kivaa että päähenkilönä olivat suhteellisen tasaveroiset tyttö ja poika ja vihulainen oli kiinnostava. Ehkä kaikki oli liiankin kohdallaan, ajateltu että tästä kaikesta ne teinit tykkää ja ai että. Ja varmaan tästä olisin itsekin teininä innostunut enemmän, mutta nyt aloin vähän nihkeillä.
Luen kyllä seuraavankin osan jos sen vain sitten ilmestyessään bongaan, sillä Colferilla on joka tapauksessa taito viihdyttää. Ehkäpä luen tässä odotellessa Artemiksia uudelleen.
ps. Unohdin ottaa lainauksen kun oli muka kiire palauttaa.
Puffin, 2013. 321 s.
Kansi: Tyler Nevins
Mullekin jäi vähän sama vaikutelma tästä kirjasta, joten ehkä ollaan molemmat kasvettu ohi Colferin YA-tuotannosta. :) Uusimmat Fowlitkin ovat jääneet lukematta. Tässä kirjassa oli myös muutama erittäin epälooginen juonikuvio, joista jäi mullan maku suuhun.
VastaaPoistaPuffinin kannen on muuten suunnitellut Tyler Nevins. Sivumennen vinkkinä: käytän usein Amazonin "Look Inside"-toimintoa, jos selattavana on sama painos. Aika usein copyright-sivulta tai takakannen alareunasta löytää kannen suunnittelijan. :) (Penguinilla on tosin paha tapa jättää huomattavan usein kansien suunnittelijat kokonaan mainitsematta.)
Kiitos ishamaeli! Tajusin tuossa Colferia googlaillessani että minultakin on tosiaan viimeiset Fowlit jääneet lukematta - en edes tienyt ainakaan tietoisesti että olivat ilmestyneet. :)
PoistaKiitos paljon suunnittelijasta ja vinkistä! <3