Lavalta: Cabaret Jamon (Cirko)

 Kuva: Cirko

Kävin lokakuussa Cirkossa katsomassa kaksoisesityksen. Sana nykysirkus avautui minulle uudella tavalla ja innostutti niin paljon, että totesin Cirkon pikkujouluesityksen Cabaret Jamonin (nähtävissä vielä perjantaina ja lauantaina 20.-21.12.!) olevan jotain sellaista jonka haluan nähdä. Innostusta vain lisäsi se, että esityksen jalkineet ovat ihailemani Minna Parikan käsialaa. Niinpä suuntasimme sateisena keskiviikkona kohti Kalasatamaa ja Cirkon tiloja.

Jo aulassa pääsi virittymään hyvin esityksen tunnelmaan. Lipun hintaan kuului ennen esitystä tarjoiltu sherry ja iberico-kinkku (tai vaihtoehtoisesti alkoholiton juoma ja juusto). Tunnelma oli hämyisä, sopivan juhlava ja odottava. Keskellä lavaa on suuri pata, jossa istuu nainen. Pataan heitetään vihanneksia ja suolaa.

Vihdoin esitys alkaa. Osa yleisöstä istuu katsomossa, aiemmin paikalle ehtineet lavan toisella puolella olevassa "ravintolassa". Alkaa räväkkä latinotyylinen keittiösompailu, ote NoFit Staten Noodles-esityksestä Cristina Geninazzin ja Zenaida Alcaden esittämänä. Yleisöä naurattaa.

Cabaret Jamon koostuu lyhyistä sirkusnumeroista. Geninazzin ja Alcaden lisäksi lavalla nähdään pohjoismaista taituruutta Klara Mossbergin ja Lisa Angbergin esityksissä ja ainoana miehenä fyysiseen teatteriin erikoistunut Thomas Monckton. Numerot ovat tasaisesti joko akrobaattisuudessaan päätähuimaavia, suunnattoman hauskoja tai samaan aikaan molempia. Naiset taiteilevat nuoralla, trapetsilla ja köysillä sekä käyttävät renkaita ja esittävät uskomatonta kehonhallintaa osoittavia käsilläseisontaesityksiä. Monckton huolehtii pääosin komediallisista osuuksista - kuka uskoisi, että leipiä paahtimen ohi viskova mies voi naurattaa niin paljon - mutta ei jää kuitenkaan kehonhallinnassa kanssaesiintyjilleen toiseksi.

Kuva: Cirko

Omia suosikkejani olivat Mossbergin ja Angbergin duonumerot, joissa sekä käveltiin nuoralla että seisottiin käsillä mitä ihmeellisimmissä asennoissa, ja Geninazzin ilma-akrobatiaesitys, jossa punainen iltapuku muuttuu yllättäen köysiksi. Voiton vie kuitenkin hurmaava Monckton, jonka sympaattinen tyyli, huikea kehonhallinta ja komediantaju saivat minut sekä puhkeamaan nauruun että tuntemaan suurta ihailua. The Pianist-esityksestä peräisin olleet pätkät olivat timanttisia.

Kiitokset ansaitsevat myös esityksen muusikot Antonio Alemanno ja Juuso Hannukainen. Sen lisäksi, että musiikki oli hyvin soitettua ja täsmällisesti ajoitettua, osallistuivat muusikot eleillään ja ilmeillään esityksen tunnelman luomiseen. Hienoa.

Väliaikoineen noin kaksi tuntia kestänyt esitys oli riemukas, sopivan överi ja piristävä kokonaisuus. Sirkusnumerot olivat taidokkaita ja hauskoja. Ilahduin myös sitä, että esiintyjät näyttivät niin sanotusti tavallisilta ihmisiltä, siis eivät olleet narunlaihoja rimpuloita. Näin esityksessä oli ainakin itselleni enemmän tarttumapintaa (vaikka en kyllä suostuisi kieppumaan köysissä niin korkealla, kiitos vain). Kiitos Cirko tästä piristyksestä jouluhässäköiden keskellä! Palaan varmasti keväällä taas Kalasatamaan uusien esitysten pariin!