Lavalta: The Rocky Horror Show (Turun Kaupunginteatteri)

Kuva: Robert Seger

Jos on puhe kulttimusikaaleista, nousee The Rocky Horror Show todennäköisesti esille. Richard O'Brienin 70-luvulla kynäilemä musikaali on käsittämätön ja hämmentävä, seksuaalisesti vapautunut, värikäs ja röyhkeä sekä hauska. Kaiken lisäksi osa musikaalin mainetta on sen osallistava luonne.

Niinpä nostankin hattua Turun Kaupunginteatterille jo heti kättelyssä. Musikaalin ottaminen ohjelmistoon viimeiseksi ensi-illaksi ennen teatterin remontointia on hieno idea. Lähdin kuitenkin katsomaan hieman varautuneena ja yrittäen pitää odotukset matalalla, sillä RHS todennäköisesti onnistuisi joko hyvin tai sitten floppaisi.

The Rocky Horror Show'n juonta on hieman hankala selittää, sillä parhaimmillaankin se on hieman ohut. Joka tapauksessa tavallinen nuoripari Brad (Stefan Karlsson) ja Janet (Reeta Vestman) ovat ajamassa myöhään yöllä, kun auto hajoaa. Läheltä löytyy onneksi linna, josta saattaisi löytyä puhelin. Puhelimen sijaan löytyvät epävakaan oloinen hovimestari Riff-Raff (Miska Kaukonen) ja sisäkköasuinen, naurultaan todella autenttinen Magenta (Kirsi Tarvainen), jotka toivottavat vieraat tervetulleiksi. Linnassa on juhlat, sillä isäntä Frank-n-Furter (Sami Saikkonen/Lari Halme) on juuri saamassa upean luomuksensa valmiiksi.

Ja niin edespäin. Joka tapauksessa linnan tapahtumat riistäytyvät käytännössä samantien käsistä. Mielet laajenevat, siveys heitetään romukoppaan, toiset joutuvat lihamyllyihin ja sänkykumppaneiksi ilmestyy vaikka ketä. Tunnelma on riehakas, suoranaisen härski ja värikäs. Aikahyppyä tanssitaan, toisia elvytetään ja lopulta koko homma nousee varsin universaaleihin sfääreihin.

Ennakkoluuloistani huolimatta Sami Saikkonen oli maanisuudessaan pätevä Frank-n-Furter. Toki Tim Curryn roolisuorituksen kanssa kilpailu on epäreilua, mutta Saikkonen pärjäsi joka tapauksessa hyvin. Olisi ollut kiinnostavaa nähdä myös Lari Halmeen roolisuoritus vertailuksi! Seikka, joka minua puolestaan häiritsi, oli Rockyn castaus. Severi Saarisen roolisuorituksessa itsessään ei ollut mitään vikaa, se vedettiin juuri oikealla asenteella ja meiningillä. Oma mielikuvani Rockysta on kuitenkin lähinnä arjalainen arkkityyppi ja siihen muottiin ei tässä nyt oltu suunnattu.

Kuva: Robert Seger

Musikaalin käännös on varsin onnistunut. Osa lauluista oli hieman kömpelösti sovitettuja, tavuja tuntui olevan lauseissa liikaa, mutta meininki oli joka tapauksessa oikea. Ja mieheltä sai kiitosta erityisesti Näet, Janet! (Dammit, Janet!) -suomennos. Koreografiat olivat hienoja ja näyttäviä ja lavalla tapahtui koko ajan sopivasti. Myös heijastescreenejä oli käytetty varsin kekseliäästi. Lisäksi hatunnosto bändille, joista erityiskiitosta sai siipalta skeitatessaan soittanut basisti.

Pisteet Turun kaupunginteatterille esitykseen osallistumisen kannustamisesta. Paikan päälle sai tuoda omiakin varusteita, mutta aulasta sai myös hankkia varustesäkin josta löytyivät välttämättömimmät tarvikkeet. Ihastuttava Miss Hapstead (Sonja Sorvola) opasti yleisöä sivuscreeneiltä ja tanssi samaan aikaan lavalla huikean hyvin. Hupitorvet soivat, konfetti lensi ja päitä suojattiin lehdillä katsomossa varsin kiitettävästi. Lisäksi Juontaja (Jukka Aaltonen) opasti alussa kaikille olennaisen huutelun salat, siis sen kuinka Bradin kohdalla huudellaan urpo, Janetin hutsu ja tri Everett Scottille buuataan niin paljon kuin mahdollista. Hienointa lieni kuitenkin lavalle lentelevä vessapaperirullien meri. Omani sain viskattua parvelta vain eturivin jalkatilaan, mutta olen joka tapauksessa helpottunut ettei se lentänyt kenenkään päähän.

Hieman kävi sääliksi niitä katsojia, jotka eivät joko tienneet RHS:n osallistumismeiningistä tai ahdistuvat tällaisesta osallistavasta teatterista. Suurella näyttämön katsomossa nimittäin huudettiin, tanssittiin ja heiteltiin asioita oikein antaumuksella. Itselleni tämä osallistuminen oli suuri osa elämystä, jos olisin vain kököttänyt kiltisti paikoillani olisi esitys todennäköisesti ollut jopa hieman tylsä. Rohkeasti siis vain mukaan.

Kiitos Turku, kiitos RHS:n mainio tiimi, kiitos ihanat seuralaiset!

ps. Tämän katsottuani sain käytyä kaikissa syksyn (uusissa) teatteritärpeissäni! Jes!