Pöly ja talviralli.
Netta Walldénin Ruben-kirjat ovat ilahduttaneet meillä jo aiemmin ja kolmasta osaa odotettiin kovasti. Onneksi Sinisen linnan kirjastossa luettiin kirja piakkoin sen ilmestymisen jälkeen ja täten tieto kirjan ilmestymisestä kantautui minullekin, itse kun olen niin kovin huono kirjakatalogeja seuraamaan. Niin lähti siis Ruben ja ratikkaralli (WSOY, 2013) varaukseen kirjastosta. (Sanottakoon tosin, että tämän tekstin julkaisu antoi odottaa itseään ties kuinka kauan.)
Virginia seisoi yhä asemissaan, joten Valdemar hiipi puhelimen luo, valitsi raitiovaunuyhtiön numeron, kävi lyhyen puhelinkeskustelun ja palasi posket punoittaen nojatuoliinsa. Huomenna, hän ajatteli, ja pelkkä ajatus huomisesta sai hänen sydämensä heittämään sarjan innostuneita voltteja, kolmella kierteellä ja kaikkiin ilmansuuntiin kerien.
Saarnilaakson sateista arkea häiritsee kova kolkutus, sillä kaupunkiin ollaan rakentamassa raitiovaunukiskoja. Pinterän perheen naapurissa vaikeroi myös rouva Mallamudin talo, joka on ratkeamaisillaan liitoksistaan sillä talo on aivan täynnä rouva Mallamudin kirjoja eikä luovalle kaudelle tunnu näkyvän loppua. Ruben on jo laatinut laskelmat talon räjähdykselle ja yrittää laatia suunnitelmaa tapahtuman estämiseksi.
Muutoksen tuulet puhaltavat myös Valdeman Pinterän nojatuolin syvyyksiin. Sanomalehtiään rakastava mies kaipaa elämäänsä jotain uutta ja saapuva raitiovaunu saattaa olla juuri sitä mitä tarvitaan. Perheensä ja erityisesti vaimonsa huoleksi Valdemar katoaakin eräänä aamuna ja niinpä Rubenilla on käsissään myös toinen ratkaisuaan vaativa arvoitus.
Ruben ja ratikkaralli oli jälleen kerran ilahduttava ääneenluettava. Sanat soljuivat mukavasti suussa ja luvut olivat sopivan pituisia luettavaksi automatkoilla. Walldénin kieli on kekseliästä ja rikasta, mutta ei kikkaile liikoja. Myös hahmojen nimet ovat hauskoja ja oivaltavia.
Totta puhuen minua hieman jännitti Ratikkarallin aloittaminen, sillä Harman kartano oli ollut kutakuinkin loistavan Mallamudin tapauksen jälkeen pienoinen pettymus. Ilokseni Saarnilaakson uusi seikkailu kuitenkin lunasti odotuksensa vauhdikkailla tapahtumilla, hauskalla menolla ja viisaalla sanomallaan. Mahtavaa!
Ennen kaikkea Ruben ja ratikkaralli on tarina unelmista, niiden täyttämisestä ja välillä siitä kuinka pelottavaa on antaa niiden toteutua. Unelma voi olla pieni tai suuri, mutta se että uskaltaa ottaa sen viimeisen askelen voi olla hyvinkin vaikeaa. Onneksi sen askelen ottaminen voi olla hyvinkin palkitsevaa ja johtaa sellaisiin lopputuloksiin joita ei edes osannut aavistaa.
- Tämä talo räjähtää kahden vuorokauden kuluttua.
Naps?
- Teidän tulee lopettaa välittömästi kirjoittaminen.
Naps-naps-naps-naps. Naps-naps. Naps-naps-naps-naps-naps-naps-naps-naps...
- Kiitos ja näkemiin.
Naps-naps ja poks.
Ruben ja ratikkaralli sopii erinomaisesti sateisia syyspäiviä piristämään, mutta myös tähän talven keskelle.
WSOY, 2013. 160 s.
Kansi ja kuvitus: Laura Valojärvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.