Geokoira tuppaa olemaan kätköilyreissujen jälkeen aika väsynyt.
Vihdoin sain herättyä siihenkin, että uusin harrastukseni geokätköily löytyy yllättävän monesta kirjasta. Ensimmäiseksi innostuin kokeilemaan Laura Hulkon Geoetsivät-sarjan ensimmäistä osaa, Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus (Karisto, 2013). Siitä olin saanut kuulla jo kehuja ja leppoista yhdessä siipan kanssa ääneenluettavaa kirjaa oli jo hetken aikaa kaivattu.
Pian takaa kuului Sallin heleä ääni:
"Onko se keogätkö tällainen pakastepurkki?"
Salli seisoi nuoren tuomen juurella ja piteli kädessään sinikantista muovirasiaa. Kätköhän se oli.
Raparperi 29, Emmi 28 ja Salli 1.
Geoetsivissä oli uusi jäsen.
Raparperi on vilkas ja iloinen nelosluokkalainen, joka harrastaa perheensä ja ystävänsä Emmin kanssa geokätköilyä nimimerkillä Geoetsivät. Kesäloma on saapunut rehtorin huonosta tuulesta huolimatta ja vapaa-aika tarjoaa paljon mahdollisuuksia kätköilyyn. Retket Pirunpesäkivelle aiheuttavat kuitenkin ongelmia Emmin pikkusiskon Sallin puhelimen kadotessa ja kaiken lisäksi metsässä hiippailee epäilyttävä mies. Geoetsiville on siis hommia.
Hulkon teksti on leppoisaa ja sopii hyvin myös ääneenluettavaksi. Tarina itsessään on sopivan jännä, mutta se ei juurikaan sorru liioitteluun. Tapahtumat tuntuvat muutamaa pikkupoikkeusta lukuunottamatta tosilta ja ratkaisut loksahtelevat hauskasti paikoilleen. Toki tämä hurjemman jännityksen puute saattaa tuntua joistakin lukijoista pettymykseltä, mutta itselleni ratkaisu oli mukavan leppoisa. Kirjasta tuli tavallaan vähän ristoräppääjämäinen tunne, siis se että kaikki on kivan värikästä ja vähän jännittävää mutta pysytään kuitenkin maankamaran pinnalla.
Plussaa annan myös mukavan normaalista perhemallisuhtautumista. Tai oikeastaan miehen reaktio siihen oli paras. "Siis hetkinen, on siis isä ja sitten on Pekka ja Pekka ei selvästikään ole isoveli joten.. Haa, siistiä!" Samaa sukupuolta olevat vanhemmat näyttäytyvät kirjassa juuri kuin pitääkin, ihan tavallisina, ja he aiheuttavat sopivasti tervettä uteliaisuutta Raparperin kavereissa.
Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus oli sympaattinen ja yksinkertaisesti kiva luettava. Raparperin ja kavereiden edesottamukset olivat hauskoja ja mukavan, no, tavallisia. Tämä voisi tapahtua oikeasti, ainakin melkein. Toinen osa siirtyy meillä varmasti jossain vaiheessa lukupinoon.
Pakko oli myös ottaa ylös kirjassa olevan mysteerikätkön yksityiskohdat. Lukemalla kuusi lasten-/nuortenkirjaa saa selvitettyä oikeat vastaukset kysymyksiin ja koottua koordinaatit kätkölle. Jossain Nokian tienoilla se olisi, haistan tässä kesäretken mahdollisuuden. (ps. geokätköilystä lisää täältä)
Karisto, 2013. 164 s.
Kansi ja kuvitus: Jari Paananen
Olen lukenut yhden kirjan geokätkeilystä, Ursula Poznanskin Viiden. Tykkäsin siitä todella, mutta se oli aika karmiva. En varmaan olisi uskaltanut kirjaan tarttua, jos itse harrastaisin geokätköilyä.
VastaaPoistaTämä kuulostaa ihan mielenkiintoiselta ja hyvä, että lastenkirjoissakin on sateenkaariperheitä.
Hui, saa nähdä Annami uskallanko sen jälkeen lähteä kätköille! Lukulistalla siis Viisi on. Tämä antaa geokätköilystä vähän leppoisamman kuvan.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMitkäs muut geokätköilykirjat ajattelit lukea? :) Annami tuossa vei jo jalat suustani mainitessaan Viiden, joka herätti innostuksen että samalla sai kammoamaan koko touhua! Hulkon aikuistenkirjassa Jostakin kotoisin on oma osuutensa myös geokätköilyllä, vaikka minä sitä hieman anakronismista epäilinkin. Kirjasta on arvio blogissani, jos kiinnostaa. Viidestä on tulossa.
VastaaPoistaJuuri tuo Viisi on lukulistalla, Kirsi! Ja ihan kuin olisi ollut joku muukin, mutta yritä nyt sitten muistaa että mikä se oli. Pitää käydä kurkkaamassa juttusi tuosta Hulkon kirjasta.
Poista