Kuva: Tapio Vanhatalo/HKT
Kujerruksissa esitellään nyt toista kertaa sama näytelmä. Kävin viime viikon keskiviikkona neljättä kertaa katsomassa loistavaa Kiviä taskussa -näytelmää Studio Pasilassa ja totesin, että esitys ansaitsee toisenkin jutun.
Marie Jonesin näytelmä sijoittuu pieneen irlantilaiskylään, jonne tuo vilskettä ja vipinää Hollywoodista saapunut kuvausryhmä ylipirteine assistentteineen ja kuuluisine näyttelijättärineen. Päähenkilöt Jake Quinn, paikallinen, ja muualta tullut Charlie Conlon tapaavat ja ystävystyvät kuvauspaikalla. Sekä kulisseissa että kylän elämässä kuohuu ja se aiheuttaa sekä koomisia että traagisia tilanteita.
Martti Suosalo ja Mika Nuojua esittävät kaksin kaikki näytelmän 15 roolia ja ovat tehneet sitä jo viimeiset 12 vuotta. Esityksen ikääntymisen huomaa lähinnä mainosjulisteista, jotka ovat edelleen samat kuin vuonna 2002. Molemmat näyttelijät vetävät esityksen läpi edelleen huikealla ammattitaidolla. Ja eniten nauratti edelleen Seanin kotiaine Lehmä sekä Suosalon mainio kyläkoulun opettaja. Mainittava on myös huikea river dance -kohtaus, jota katsoessaan ei voi kuin ihailla ja taputtaa mukana. Hatunnoston ansaitsevat myös näyttelijöiden repliikkeihin lisätyt osat, joiden suurin tarkoitus tuntuu olevan toisen täydellinen roolista tiputtaminen.
Itse huomasin nyt neljättä kertaa katsomossa istuvana nauttivani eniten yleisön reaktioiden seurauksesta, sillä itse esitys oli jo sen verran tuttu että keskittymistä kykeni hieman nollaamaan. On myös hämmentävä ajatella, että nytkin katsomo oli pullollaan ihmisiä jotka eivät olleet nähneet esitystä vielä kertaakaan. Todettava joka tapauksessa on, että esitys jaksaa edelleen saada yli kolmesataapäisen yleisön ulvomaan naurusta että hiljenemään surullisten kohtausten äärelle.
(Tosin tässä nyt jälleen kerran rakkaat kanssakatsojat muistuttaisin, että vaikka lavalla sanottaisiin kuinka hieno repliikki niin sitä ei tarvitse uudestaan sipistä sille vieruskaverille. Etenkin kun lavalla ollaan siirretty jo hiljaisempaan kohtaukseen. Esityksen jälkeen sitten. Kiitos.)
Jos et ole vielä nähnyt Kiviä taskussa, ole hereillä kun syksyn liput tulevat myyntiin (jos tulevat, ei mitään hajua kuinka pitkään tätä vielä menee). Kevään esitykset ovat nimittäin jo loppuunmyytyjä ja niihin saa lippuja ainoastaan sinnikkäällä soittamisella HKT:n lipunmyyntiin ja suunnattomalla tuurilla, jos silläkään.
Olen nähnyt Kiviä taskussa kerran vuosia sitten ja todellakin, sen voisi katsoa uudelleen.
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi, Margit!
PoistaIso peukku neljännelle kerralle :) Oonkohan ikinä nähnyt mitään niin montaa kertaa, tuskin. Mutta tämän kohdalla kyllä ymmärrän koukuttavuuden, hieno näytelmä, hienot näyttelijät, huikeat suorastaan!
VastaaPoistaKiitos, HeidiBee! Suosalo ja Nuojua ovat vaan niin huikeita. Minullakaan ei kyllä monia ole näin montaa kertaa katsottua, Robin Hoodin kävin viime kesänä katsomassa kolme kertaa. Ja jonkun olen nähnyt kahdesti, mutta eipä nyt tule mieleen. Mr Vertigon olisin kyllä voinut katsoa uudelleen.
PoistaHehee, minä olen nähnyt Kiviä taskussa kolme kertaa ja menisin uudestaankin vielä. Lehmä-aine tosiaan jaksaa naurattaa vuodesta toiseen ja viimeksi oli ainakin minulla naurusulake kärähtää, kun mennä köröttelivät autolla ja puhuivat liskoista ja talousbanaaneista!? Ja joku kohtaus missä Suosalon esittämä humalainen puhuu jotain hiukset silmillä ja mitään ei saa puheesta selvää, mutta silti naurattaa niin pirusti.
VastaaPoistaLegulaanit ja banaanit ovat kyllä loistavia, Talle! :D Autolla-ajokohtaus on muutenkin aivan huippu. Minä myös nauran aina naisnäyttelijälle ja ylipirteälle Erinille ja jäätyneelle kielelle jaja..
Poista