Esityksen juliste. Kirsi Ranta & Eveliina Netti.
Tie kulki pitkästä aikaa Metropoliaan katsomaan Hanna Peiposen työharjoittelutyötä Sidottu. Kun aiheena on kengät ja esitystapana tanssi, ei minua tarvinnut paljon houkutella. Sidottu kertoo episodimaisesti ihmisen suhteesta kenkiin ja siitä, mitä kengät meistä kertovat. Siitä, miltä tuntuu kohdata täydelliset kengät.
Lavalla nähdään viisi tanssijaa, Hanna Kuparinen, Pietari Vappula, Roza Ahmad, Sara Kauppila ja Sonia Taiarol. Kaikilla on liike hallussa, tanssi sujuu ja yhdessä lavalla oleminen näyttää olevan hauskaa. Liikettä on yhdessä ja erikseen, leikillistä ja kunnianhimoista. Kengistä puhutaan, niitä laitetaan jalkaan ja kahmitaan käsiin, niillä leikitään ja niitä heitellään. Niissä tanssitaan, hypitään, harrastetaan aerobicia, kävellään.
Esitys siirtyy hupaisasta kisailusta nopeasti aggressiiviseenkiin tanssiin. Välillä tullaan todella lähelle, melkein alkaa jännittää että tulevatko tanssijat syliin. Lattia vinkuu ja tömisee, kun tanssijat hyppivät ja liukuvat. Katutanssityylistä esitystä on ilo katsoa. Eikä aina tarvitse olla jalassa edes tennareita. Myös korkeissa koroissa pystyy vaikka mihin, ainakin jos Roza Ahmadin tanssia katsoo. Tennareissa puolestaan käsittämättömyyksiä tekee Pietari Vappula, ei voi kuin ihailla sitä kuinka ihmeellinen ihmiskeho on.
Hatunnosto valosuunnittelija Teo Lanervalle. Särisevät spottivalot, hyvät kohdistukset ja valon ja varjon tasapaino toimivat erinomaisesti. Etenkin lopun kohdistus kenkärivistöön sai hymyn nousemaan kasvoille, juuri näin tämä pitääkin lopettaa.
Sidottu kertoo hienosti ja hauskasti kengistä ja siitä, miten ne voivat niin tuottaa iloa kuin suruakin. Taitavien tanssijoiden liikettä on ilo katsoa. Esityksestä poistuessaan huomaa pohtivansa kenkiä. Ja miettivänsä milloin sitä tarvitsisi uudet.
Vielä kolme esitystä ensi viikolla, 4.-6.3., suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.