Terveiset Luolaston pressitilaisuudesta!

Luolasto, yksi Kansallisteatterin kevään kantaesityksistä, meni katsomislistalleni välittömästi mainokset nähtyäni. Se kertoo luolastosta, jonne ydinjätteet on loppusijoitettu, vartijasta ja arkeologista, insinööreistä ja entisistä. Kun päivisin on nyt yhtäkkiä enemmän aikaa, lähdin kiinnostuksella kuulemaan lisää esityksen lehdistötilaisuuteen.

Suuri näyttämö näyttää jälleen kerran erilaiselta, ihailen sen muuntuvuutta. Lavalla on mustaa kangasta, kaivoskuiluja ja valvomo, jossa sirkuttaa kanarialintu. Mika Myllyaho toivottaa meidät tervetulleeksi ja käsikirjoittaja-ohjaaja Laura Ruohosen lyhyen puheenvuoron jälkeen saamme nähdä kohtauksen toisen puoliajan alusta.

Alma Pöysti ja Martti Suosalo.

Tunnelma on hämmentävä. Lavan seinillä kävelee ihmisiä, hissikuiluun laskeutuu insinöörejä. Vartijaa näyttelevä Martti Suosalo yrittää suojautua säteilyltä samalla kun arkeologina toimiva Alma Pöysti haikailee retkestä muinaiseen shamaaniluolaan. Lyhyen pätkän aikana saadaan tietää paljon näytelmän luonteesta, se miten se on kertomus nykyajasta ja energiantuotannon ongelmista ollen kuitenkin rakkaustarina.

Ruohonen kertoo kirjoittaneensa näytelmää vuodesta 2008. Hän on halunnut kirjoittaa näytelmän, jossa teknisyys ja muinaisuus yhdistyvät, kertoa tarinan jossa on monta erilaista näkökulmaa. Ruohonen pohtii ihmisen uskoa tekniikkaan ja siitä, kuinka se usko ei aina ole perusteltua. Toisaalta hän kertoi suhteestaan luoliin, siitä miten ne voi kokea myös rauhoittavina paikkoina.

Teosesittelyn jälkeen Luolasto tuntui entistä kiinnostavammalta. Kansallisteatterin lavalle asennetut hissit, seinällä kävely ja kanarialintu viehättivät. Luolasto ensi-illassa 3.3. Näytelmän valmistumisesta voi lukea lisää sen omasta blogista.