Parodiakirjat, kukapa niistä ei olisi kuullut. Oivallisen pseudonyymin Patty O'Furniture takana istuu huumorikirjailija Bruno Vincent, joka on kirjoittanut parodian J.K.Rowlingin The Casual Vacancysta (suom. Paikka vapaana). Tosin The Vacant Casualtylla (Boxtree, 2012) on hyvin vähän tekemistä esikuvansa kanssa.
"...Er...Nonsense..." said Lord Selvington. "As I said. There is absolutely no world-famous author of a series of fantasy novels that have been turned into major motion pictures, trying to live her private life (to which she is perfectly entitled) anywhere near here. And I'd say that to anyone. Er, please," he said, mopping his brow nervously, "what's next on the agenda?"
Pienessä Mumfordin kylässä on varsin rauhallista. Yllättäen Terry Fairbrothet kuitenkin katoaa ja juuri etsiväksi ylennetty Bradley kutsutaan tutkimaan tapausta. Bradleyn mukana viipottaa nuori toimittaja Sam, joka haluaa tarkkailla poliisin toimia tulevaa rikosromaaniansa varten. Bradley ei kuitenkaan ole mikään kovaksikeitetty kyttä ja Sam joutuu olemaan hänen apunaan paljon. Tapauskaan ei alkuun vaikuta jännittävältä, mutta pieni ja hiljainen kylä pitää sisällään mitä yllättävämpiä salaisuuksia.
The Vacant Casualty nauraa jatkuvasti niin itselleen kuin monille populaarikulttuurin ilmiöille. Toisinaan se onnistuu naurattamaan myös lukijaa, toisinaan ei. Teoksen alussa jaksoin hihitellä kirjan jutuille paljon. Kylässä ei esimerkiksi saa mainita ääneen sanaa potter tai puhua taikuudesta, jotta kukaan ei saisi tietää siellä asuvasta kuuluisasta kirjailijattaresta. Jolla ei siis ole Mumfordin kanssa mitään tekemistä.
Loppua kohden opus kuitenkin kohoaa juonensa kanssa sellaisiin sfääreihin, että aloin hieman kyllästyä. Mummomafia nyt vielä menetteli, mutta avaruusalukset sun muut alkoivat olla jo vähän liikaa. Myös vitsit alkoivat käydä hieman vanhoiksi ja alkoholinhuuruiset ja huumepäiset häsläykset tuntuivat väsyttäviltä.
Välipalakirjana The Vacant Casualty toimii oikein mainiosti, mutta kirjallisuuden klassikoksi siitä ei ole. Eikä varmaan ollut tarkoitus tullakaan. Kielellinen leikittely on onnittuessaan oivallista, mutta myös mahalaskuja löytyy. Brittiläisen huumorin ystäville. Toivon, että tätä kirjaa ei kuitenkaan koskaan suomenneta, siitä ei tulisi yhtään mitään.
Boxtree, 2012. 247 s.
Kansi: tekijän nimi kirjastotarran peitossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.