Savikiekolta: Pihka ja myrskyn Liikaa jotain melkein

Kuuntelussa on tämän viikon ollut Pihka ja myrsky -yhtyeen uunituore levy Liikaa jotain melkein. Levy julkaistiin virallisesti tänään perjantaina, mutta nokkelana olin hankkinut sen ennakkkoon. Niinpä se on nyt pyörinyt soittimessa sekä automatkoilla että sisätiloissa.

Pihka ja myrsky on kuusihenkinen yhtye, jota luotsaa Lasse Turunen. Yhtye sai alkunsa viime vuoden kesällä ja nykyisen kokoonpanonsa se löysi vuoden loppupuolella. Samalla porukalla yhtye alkaa nyt myös keikkailla. Yhtyeeseen kuuluvat siis nykyisellään Turusen lisäksi Heikki Marttila, Mikko Varis, Juha Mattila, Henna Helasvuo ja Jussi Turunen.

Liikaa jotain melkein on, myönnän heti, mainio levy.* Se alkaa sopivan mahtipontisesti ja pitää rytmikkään linjansa yllä läpi koko levyn. Yleisfiilis levyllä on jotenkin positiivinen, eteenpäin vievä ja nopeasti huomaan laulavani mukana kertosäkeissä. Ainut ongelma kuuntelussa oli se, että autoa ajaessa olisi pitänyt kuunnella navigaattoria mutta musiikin volyymia ei olisi halunnut laittaa pienemmälle jotta kuulisi lyriikat.

Ensikuuntelun aikana viehätyin erityisesti Kalenteri-biisiin. Se sopii kaikille meille, joilla on tapana väkertää kalenterinsa umpitäyteen ja paahtaa vähän liikaa. Polta kalenteri uunissa / käräytä kännykkäsi mikrossa neuvoo kappale. Ei hassumpaa. Myös levyn avausraita Sumun läpi on ollut ahkerassa kuuntelussa.

Musiikkianalyysitaitoni ovat täysin viihdekuuntelijan tasolla, mutta itse paikansin kuulomuistoja esimerkiksi U2:een ja mies The Arkiin. Genremäärityksiin en edes ryhdy, kokeilkaa itse. Omaltaan tämä kuitenkin kuulostaa, rytmikkäältä, hyvältä. Kaikki sanoitukset ovat Lasse Turusen käsialaa, samoin sävellykset lukuunottamatta Kalenteria jonka on kynäillyt Jussi Turunen.

Yhtyeeseen voi tutustua sen blogissa ja levyn kuunnella kokonaisuudessaan täällä. Suosittelen.

* Myönnän tuntevani kaksi yhtyeen jäsentä, mutta en kyllä kehuisi ellei olisi oikeasti hyvä.

Pihka ja myrsky: Liikaa jotain melkein
Juki Records, 2014.