Lavalta: Lemmenjuonia (Musiikkiteatteri Musti)

Enpä muista aikaisemmin olleeni katsomassa operettia, mutta näinpä vain keskiviikkoilta tuli vietettyä Balderin salissa katsomassa musiikkiteatteri Mustin Lemmenjuonia -esitystä. Operetti sijoittuu pääasiassa puolalaiselle maatilalle tsaarinvallan aikaan.

Paroni Oginskyn maatilalla käy aikamoinen kuhina. Maatilan kukkaronnyörejä pitää tiukalla tomera Suza ja Oginsky ei millään pääse lähtemään Varsovaan juhlimaan. Toisaalta naapurin kreivi Staschek, jolle Oginsky on velkaa, halajaa Oginskyn tyttären Jadjan kättä. Ja Jadja tietysti on rakastunut karkoitettuun Boleslaviin, jolle Jadjan avioliitto Staschekin kanssa on tietysti kauhistus. Voinette siis arvata, että väärien parien erottamiseksi ja oikeiden yhteensaattamiseksi juonitellaan jos jonkinlaisia koukkuja.

Laulunumeroiden kuljettamana tarina saadaan lopulta finaaliinsa ja aikamoisten käännösten kautta asiat alkavat olla oikealla tolalla. Jännitystä kuitenkin riittää loppumetreille asti, vaikka musiikkikomedian lopun uskalsi arvata onnelliseksi. Yllätyskäänteet olivat myös sopivan hupsuja, jotta niistä jaksoi huvittua eli kaksi puoliaikaa täyttyivät oikein mainiosti.

Lavalla nähtiin, käsittääkseni, sekä musiikkiteatteri-ilmaisukoulu Mustin oppilaita että muita produktioon tavalla tai toisella päätyneitä tyyppejä. Taitavaa porukkaa joka tapauksessa, komediallinen ote on hallussa ja laulu raikaa mukavasti. Tietty liioiteltu esitystyyli myös, luonnollisesti, sopii operettiin kuin nenä päähän.

Balderin sali pieni ja perinteikäs lava sopii operetille mainiosti. Tilanpuutteen vuoksi musiikki toki sitten tulee nauhalta, mutta sitä ei juuri merkille pistänyt. Ainut lavatoimintaan liittyvä huomautus olisi valoista, sillä toisinaan lavan valaistus tuntui hassulta tai omituisesti kohdistetulta. Tämän kuitenkin ymmärrän hyvin, sillä jos saman henkilön on hoidettava sekä ääni että valot, lienee operetissa tärkeämpää hoitaa musiikki ajoissa päälle kuin kohdistaa valo täydellisesti.

Tutustuminen musiikkiteatteri Mustiin oli siis oikein antoisa. Täytyy laittaa porukka muistiin, hyvää musiikkiteatteria ei omasta mielestäni voi tehdä liikaa. Harmillisesti tosin tämän produktion ensi-ilta oli myös sen viimeinen, eli Lemmenjuonia ei ainakaan tällä hetkellä Balderin salissa enää nähdä.

Ja mainittakoon vielä, että liputhan saimme esityksessä olleelta ystävältämme.