Tämä oli vielä aika matala hyppy. Kuva: Larry Rosenberg
Kun ensimmäisiä kertoja näin ilmoituksen, että The 7 Fingers tulee esintymään Kansallisteatteriin Cirko-festivaalin yhteydessä, hankin liput lähes heti. Ei, en tiennyt kanadalaisesta ryhmästä mitään, mutta Traces-ohjelman kuvaus kuulosti niin kiinnostavalta että olihan se nähtävä. Lupauksena oli toimittaa sirkusta ja katulajeja, kamppailua, omistautumista.
Kaikki tämä toimitettiin, ehkä jopa enemmän. Lavalla nähtiin skeittausta, koripalloa, akrobatiaa, komiikkaa, jännitystä. Kuusi esiintyjää (Lucas Boutin, Hou Kai, LJ Marles, Fletcher Sanchez, Renaldo Williams ja ryhmän ainut nainen Naomi Zimmermann-Pichon) laittoivat itsensä likoon.
Temput tuntuvat muuttuvan koko ajan käsittämättömämmiksi. Lavalla nähdään sekä hienosti koreografioituja ryhmänumeroja että sooloja. Kun Lucas Boutin kiipeää ensimmäistä kertaa lavalla olevaan tolppaan kepeän vaivattomasti suuni loksahtaa auki. Kuinka kukaan pystyy tuohon?
Kuva: Michael Meseke
Ihmetellä sai vielä monta kertaa. Muun muassa sitä, kuinka voi kyetä roikkumaan kattoon kiinnitetyistä nauhoista vain yhden jalan varassa, hyppäämään käsittämättömän korkealle, tekemään hallitun spagaatin rullaluistimilla ja olemalla vain käsittämättömän upea liikkeissään. Huomaan etenkin tanssillisilla osuuksissa, herkkis kun olen, silmieni hieman kostuvan. Kuinka joku yksinkertaisesti voi liikkua noin hienosti?
Yksi suosikkinumeroistani on ehdottomasti Naomi Zimmermann-Pichonin soolonumero nojatuolin ja kirjan kanssa. Hyvää kirjaa voi tosiaan lukea missä tahansa asennossa riippumatta siitä, mihin suuntaan tuoli keikahtaa. Ei varmaan ihmetytä, että juuri tämä numero lämmitti lukijan sydäntä. Muita suosikkejani olivat varmaankin mainio "tolppanumero" sekä lopun käsittämättömyydessään jo naurattava rengashyppely. Huhhuh.
Kirjaa voi lukea myös pää alaspäin. Kuva: ODC
Ainut mikä jäi askarruttamaan oli se, minne oli jäänyt ryhmän seitsemäs esiintyjä (Mathieu Cloutier)? Ilmoitusta en poisjäännistä mistään löytänyt. Esitys oli joka tapauksessa loistelias.
Esityksen päätyttyä totesimme toisen aplodiaallon aikana, että eiköhän nousta seisomaan. Nousimme. Koska oli se niin hyvä. Jos ette usko, katsokaa youtubesta tämä pätkä.
Ensi vuoden Cirko-festivaalien koittaessa suunnittelen tyhjentäväni kalenterin ja katsovani monta, monta esitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.