Lavalta: Köysissä (Teatteri Toivo)

Kuva: Teatteri Toivo

Perjantai-iltana tie vei Telakkakadulle katsomaan Teatteri Toivon näytelmää Köysissä. Teatteri oli meille molemmille uusi tuttavuus, joten uuden esityksen lisäksi myös uusi tila uteloitti. Voinen jo tässä alussa paljastaa, että koko paketti, sekä tila että esitys, oli äärimmäisen positiivinen kokemus.

Köysissä on näytelmä suurista egoista ja sukupolvesta, jonka täytyy saada huomiota keinolla millä hyvänsä. Mitään ei saa ilmaiseksi, itsensä on luotava uudelleen ja peukutettava ahkerasti. Jos tuntosarvesi nousivat nyt hälyttämään, että eikös tämä ole sit niinku Kaspar Hauser, voin kertoa että ei. Näytelmä myös tiedostaa sen itse, ja nauraa sille. Loistavaa.

Ensimmäisellä puoliajalla ollaan urheilun maailmassa. Nyrkkeilyn pohjoismaiden mestari on kohtaamassa nuorta tulokasta, keltaisen lehdistön suosikkia. Kumpikin yrittää hioa julkisuuskuvaansa, sekä Kataja että Metsola, rimpuillen oman elämän ja suosion tuomion vaatimusten suossa. Kaikki keinot ovat sallittuja. Toisella puoliskolla matkataan teatterintekemisen maailmaan. Samat henkilöhahmot ovat lavalla, mutta eri identiteeteillä. Teema kuitenkin säilyy läpi teoksen: miten saada mahdollisimman paljon huomiota, miten myydä itsensä, miten saada hyväksyntää ja peukkuja.

Kuva: Teatteri Toivo

Lavalla nähdään kuusi näyttelijää. Anssi Kömi ja Marko Loukaskorpi nähdään toisistaan mittaa ottavina Katajana ja Metsolana. Miehet heiluttavat nyrkkiä ja puivat sanan säilää, yrittävät saada enemmän kuin toinen. Taustajoukkoina Katajalla on ovela markkinointitiimi Anton ja Hans (Saban Ramadani ja Janne Salonen) sekä naisystävä Sofia (Elli Maanpää). Metsolan tukena puolestaan nähdään tsemppaava Hanna-Ilona Härmävaara sekä dokumenttia pykäävät Milja Kuivalainen ja Mirka Tuisku. Dynamiikka toimii ja ryhmä pelaa hyvin yhteen huolimatta esityksen minäkeskeisestä maailmasta.

Esitys vie mukanaan ja viehättää, naurattaa ja ihmetyttää. Ohjauksessa ja käsikirjoituksessa on tehty nerokkaita oivalluksia. Itse ainakin ilahduin esimerkiksi nyrkkeilijöiden kohtauksessa yllättäen soineesta Hyvät, pahat ja rumat -tunnarista, ääni nimittäin tuli hieman epävireisesti nokkahuilusta. Loistavaa! Myös markkinointimiesten käsittämättömät ostoskanavajutut, teatteritreenien absurdius ja neljännen seinän rikkominen toimivat oivallisesti. Esityksessä käytettiin näppärästi myös videokuvaa ja kuultiin muun muassa ohjaaja Otto Laitisen ajatuksia teatterintekemisestä.

Kuva: Teatteri Toivo

Kaiken muun lisäksi Teatteri Toivon tilat Telakkakadulla olivat todella mukavat. Hallimainen tila on saatu näppärästi rajattua väliseinillä ja lavatila toimii oivallisesti. Erityisesti ilahduttivat aulatilan sohvat ja katosta roikkuvat keinut. Katsomoratkaisu oli myös toimiva ja taittotuolit yllättävän mukavia istua. Kiitämme myös riittävää jalkatilan määrää.

Köysissä on kiinnostava tutkielma nykyajan minäminä-kulttuurista. Näyttelijät ovat taitavia ja teksti jaksaa koukuttaa loppuun asti, vaikka aivan joka hetki ei olisikaan täysin varma mitä nyt tapahtuu. Lisää tällaista, Teatteri Toivo jää ehdottomasti tarkkailulistalle.

Toukokuussa on vielä viisi esitystä jäljellä, suosittelen.