Lavalta: Polku (Gnab Collective)

Kuva: Emma Suominen

Sateinen sää hidastaa liikennettä, mutta nyt ei olisi aikaa istua valoissa. Gnab Collectiven Polku-esityksen ensi-ilta on pian alkamassa ja meidän pitäisi olla jo Kaapelitehtaalla. Ehdimme kuitenkin, hengästyneinä ja jopa lähes hyvissä ajoin.

Salin ovet avataan ja astumme sisään saliin. Lattialla on kariketta ja värikkäitä tuoleja. Metsä tuoksuu. Näyttelijät astuvat lavalle, kävelevät metsässä, pysähtyvät, kysyvät kysymyksiä. Karike rahisee, olo on miellyttävä.

Polku on tarina päätöksenteosta, elämästä, asioista jotka saavat meidät valitsemaan omat reittimme. Esityksessä poluilla kulkevat Cécile Orblin ja Martina Marti, joka on myös ohjannut näytelmän. Musiikista huolehtii Juuso Voltti.

Cécile Orblin. Kuva: Emma Suominen

Lavalla kuullaan kysymyksiä ja laulua. Puhetta on monilla kielillä, itse osaan niistä kolmea. Ei tosin haittaa, ettei kaikkea ymmärrä. Voi myös vain kuunnella. Toisinaan tunnelma on unenomainen, meditatiivinen. Kun katsomoa vaihdetaan, muuttuu esityksen luonne jopa luennonomaiseksi muttei missään nimessä kuivaksi. Paloista ja hetkistä rakennettu esitys toimii.

Mies kommentoi seuranneensa alussa myös muusikkoa. Ilmeisesti äänityöskentelyssä oli jotakin äärimmäisen nerokasta, siis teknisesti. Uskon, kun mies sanoo. Itse voin kertoa äänimaiseman olleen kaunis. Ja mainittakoon vielä, että käsiohjelma on myös ihana, siinä voi valita oman polkunsa, kirjoittaa haaveitaan ylös.

Esityksen jälkeen olo on rauhoittunut. Kiire on poissa, olo on seestynyt. Tuntuu, kuin olisi meditoinut.
Polun aikana ehti hengittää, ajatella. Välillä laittaa silmät kiinni ja kuunnella.

Polkua esitetään nyt toukokuussa ja elokuussa on vielä kaksi näytöstä. Suosittelen lämpimästi.

Kiitokset Gnab Collectivelle kutsusta esitykseen.