Hanna Nikkanen & Antti Järvi: Karanteeni - Kuinka aids saapui Suomeen

Long Play -julkaisun perustajajäseniin kuuluvat Hanna Nikkanen ja Antti Järvi ovat kirjoittaneet asiantuntevan kirjan Karanteeni - Kuinka aids saapui Suomeen (Siltala, 2014). HI-virukseen liittyen on julkaistu viime aikoina useampia hyviä kirjoja, kuten Jonas Gardellin Torka aldrig tårar utan handskar -trilogia ja elokuvia kuten The Dallas Buyers Club. Karanteenin näkökulma on kuitenkin omanlaisensa, sillä se on ensisijaisesti tietoteos ja keskittyy viruksen leviämiseen ja sen aiheuttamiin reaktioihin nimenomaan Suomessa.

Maan ensimmäinen aids-potilas istahti raitiovaunuun heti diagnoosin saatuaan. Hän oli rauhallinen. Välskärinkadulta hän matkusti Helsingin yliopistollisen keskussairaalan ihotautiklinikalle Snellmanninkadulle valokuvaan ja Kaposi-koepalan ottoon, sitten Auroran sairaalaan.

Nikkanen ja Järvi ovat tehneet kirjaa varten paljon tutkimustyötä ja haastatteluja. Jossain määrin kronologisesti etenevä kerronta etenee varhaisajan tutkimuksista viruksen väistämättömältä tuntuvaan leviämiseen ja hoitokeinojen kehittymisen kautta kohti nykypäivää. Kirja valottaa myös niitä ristiriitoja, joita tutkijapiirien, yhteiskunnan ja homopiirien sisällä ja välillä kipinöi. Tarinaa kertovat niin tutkijat, Setan aktiivit, sairastuneet kuin heidän läheisensä.

Itselleni tuli yllätyksenä muun muassa se, kuinka tärkeässä asemassa Suomi on ollut varhaisvaiheen tutkimuksessa. Suomessa alettiin tutkia virusta ja sen leviämistä jo 1980-luvun alkupuolella ennen kuin yhtään tartuntaa oli maassa edes varmistettu. Tutkimusryhmä myös keräsi laajan aineiston, jota käytettiin myöhemmissä vaiheissa hyödyksi. Ennakkovalmistautumisesta huolimatta ei tartunnoilta kuitenkaan vältytty, vaikka loppujen lopuksi taudin leviämisen pahimmasta vaiheesta selvittiin Suomessa varsin hyvin.

Kirjaa lukiessa mielen valtaa myös paikoittainen epäusko, suru ja jopa kiukku. Sairastuneiden kohtalo tuntuu epäoikeudenmukaiselta, mutta vielä karummalta tuntuu median ja muun yhteiskunnan reaktio. Esimerkiksi päättäjien ehdotukset Ruotsissa omasta saaresta sairastuneille tuntuvat käsittämättömiltä, vaikka jollain tavalla pelon ilmapiiriä tuntemattoman viruksen ympärillä voi ymmärtääkin.

Tuntuu hämmentävältä ja pahalta lukea siitä, kuinka sairastuneet pyrkivät säilyttämään anonymiteettinsä ja jättävät kertomatta sairaudesta läheisilleen. Toki aidsin leima oli (ja on ehkä edelleenkin) niin voimakas että kertomista varmasti pelättiin. Toisaalta samalla kuormitettiin sekä itseä että niitä harvoja läheisiä, joille saatettiin kertoa mutta joita painostettiin salaisuuden säilyttämiseen. Taakka on ollut varmasti raskas kantaa. Nykyään tieto on onneksi lisääntynyt ja sen tartuntamekanismit ymmärretään paremmin, vaikka ennakkoluulojakin toki on.

"Kerroin siinä Meritullinkadun mäessä, että heteromiehestä on löytynyt tartunta. Silloin tilanteen vakavuus tuntui vihdoin valkenevan Ruokolalle. Hän totesi, että kyllä nyt täytyy ryhtyä toimeen."

Vaikka aidsia pystytään nykyään hoitamaan diagnoosin jälkeen varsin hyvin, on matkaa täydelliseen hoitokeinoon vielä jäljellä. Loppupeleissä hi-virus on vielä varsin vähän tunnettu ja uusi, sillä leviäminen on alkanut vasta 1900-luvun alussa. Tutkimusta tehdään kuitenkin jatkuvasti. Matka on myös ollut pitkä homotaudin leiman saaneesta epidemiasta siihen, että taudin tunnustetaan koskettavan kaikkia ihmisiä ja että parannuskeinojen löytäminen on yhteinen tavoite.

Karanteeni on hyvin ja asiallisesti kirjoitettu tietokirja. Lisäksi se on helppolukuinen ja kiinnostava. Aihe on tärkeä ja Nikkanen ja Järvi avaavat sairauden ympärillä vallinnutta tutkimusta ja asenneilmapiiriä monipuolisesti.

Suketus ja Liisa saivat kiinnostuksen tätä kirjaa kohtaan nousemaan entisestään.

ps. Hyvää kirjaa tukeakseni mainittakoon, että sitä saa myös Long Playn sivuilta e-kirjana. (itse en hyödy tästä "mainoksesta" mittään!)

Hanna Nikkanen & Antti Järvi: Karanteeni - Kuinka aids saapui Suomeen
Siltala, 2014. 228 s.
Kansi: Eija Kuusela