The Darknessista ei kyllä tässä teoksessa sanottu sanaakaan.
Jake Nymanin tietoteos Kovan päivän ilta: rockin historiaa 45 kierrosta minuutissa (Gummerus, 2009) päätyi yöpöydälle isäni kautta. Oikeastaan kirja lainattiin alunperin miehelle, mutta ajattelin että voisin siinä samassa lukea sen itsekin. Miehen saatua homman pakettiin kirja siityi minulle.
Nyman selostaa teoksessaan rockin historiaa vinyylisinglejen kultakaudelta 50-luvulta aina 70-luvun alkuun ja Vietnamin sotaan asti. Hommassa edetään jossain määrin aihealue tai musiikkisuuntaus kerrallaan. Tekstipätkien lomaan on sijoiteltu lainauksia tunnetuilta muusikoilta, lyhyitä artistihistoriikkeja, lyriikoita (jotka kyllä mielestäni vähän harmillisesti oli suomennettu) ja kappaleiden listasijoituksia meillä ja maailmalla.
Ehdin aloittaa kirjan kahdesti. Ensimmäisellä kerralla lukeminen sujui ihan sutjakasti, mutta kirja hautautui jossain välissä muiden alle ja unohtui. Keskeltä aloittaminen ei houkutellut ja niinpä jatkaminen siirtyi ja siirtyi. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni, aloitin kirjan alusta ja ensimmäisenä iltana imaisinkin ennen nukkumaanmenoa ensimmäiset 60 sivua.
Teksti oli oikein leppoisaa luettavaa. Nyman kirjoittaa hyvin ja humoristisesti viljellen vuosilukujen ja top-listausten lisäksi myös erilaisia anekdootteja. Viihdyttävyydestään huolimatta teoksesta käteen jäänyt tietosisältö on vähäinen, tämä saattaa tosin johtua myös siitä että kirjaa tuli luettua nimenomaan ennen nukkumaanmenoa. Enemmän hommasti olisi varmaan saanut irti, jos olisi vaivautunut luvun luettuaan tsekkaamaan Nymanin siltä ajalta suosittelemia olennaisia levytyksiä. Muistanpahan nyt kuitenkin, että coverien tekeminen oli tosi suosittua ja että tosi moni brittibändi hankki kannuksensa hulluilla Saksan baarikiertueilla.
Lukukokemuksena siis leppoisa, mutta sisältö jäi toisarvoiseksi nukutusviihteenä toimimisen vuoksi. Haku- ja fiilistelyteoksena tämä ehkä toimiikin paremmin kuin putkeen luettuna.
Jake Nyman: Kovan päivän ilta: rockin historiaa 45 kierrosta minuutissa
Gummerus, 2009. 316 s.
Kannen kuva: Mauri Kunnas
Nymanilla on kyllä mielettömän paljon tietoa musiikkikulttuurista. Olen lukenut jonkun Nymanin kirjan liki 20 vuotta sitten (olisikohan ollut Aution saaren levyt?) ja pidin siitä. Tavallaan kiinnostaisi tarttua tähän, mutta en ole aikoihin kuunnellut musiikkia kuin satunnaisesti ja "aina samaa", joten saisikohan tästä mitään irti?
VastaaPoistaNiinpä, Maija, tietouden määrä on hurja. Kyllä luulen, että tätä voi hyvin lukea myös satunnainen kuuntelija koska olen itsekin sellainen. Lukuhetki tosiaan vaikutti siihen tiedon omaksumiseen, mutta tykkäsin Nymanin tyylistä kirjoittaa ja kirja oli kiinnostava.
Poista