Tässä mennään ongelman alkulähteille.
Alunperin bongasin John Corvinon Mitä väärää on homoseksuaalisuudessa?-teoksen (Like, 2014) Hesarista. Siellä Kyösti Niemelä kehuu tätä tiivistä pientä kirjaa, joten pitihän se sitten varata kirjastosta luettavaksi. Teoksessaan Corvinon tavoitteena on esitellä yleisimpiä keskusteluissa esiin nousevia argumentteja homoseksuaalisuutta vastaan ja perustella, miksi nämä väittämät ovat puppua.
[---] se on tärkeä tosiseikka, että homosuhteet tuovat merkitystä ja tyydytystä niin monen ihmisen elämään. Jos joku katsoo, ettei sellainen käy laatuun ja että nämä suhteet ovat moraalisesti väärin, näkymys on pystyttävä perustelemaan hyvin.
Niin sanottuja suuria kysymyksiä on kirjaan mahdutettu viisi kappaletta. Corvino muun muassa pohtii Raamatun kantaa homoseksuaalisuuteen, pohtii homoseksuaalisuuden terveysvaikutuksia ja sitä, voiko sen luokitella luonnottomaksi. Näkökulma on filosofinen ja pohdiskeleva, suhteellisen kiihkoton ja asiantunteva.
Corvino kirjoittaa kokemuksen syvällä (leikkimielisellä) rintaäänellä. Mies on kiertänyt jo useamman kymmentä vuotta ympäri maata puhumassa erilaisissa tilaisuuksissa ja väitellyt erinäisiä vastaväittäjiä, niin kirkollisten järjestöjen kuin muidenkin, vastaan. Pohdiskelun ja argumenttien purun lisäksi kirja sisältää myös useita anekdootteja Corvinon esiintymiskokemuksista.
Vaikka nämä anekdootit olivat paikoin viihdyttäviä ja toisaalta myös informatiivisia, veivät ne kirjaa usein myös hieman sivuraiteille. Tai eivät ehkä sivuraiteille, mutta helposta lähestyttävyydestään huolimatta tämä tyyli vei hieman terää opuksen napakkuudelta. Pääosin Corvino nimittäin perustelee kantansa oikein hyvin (ja on oikealla asialla), mutta paikoin jopa nenäkkäät huomautukset ns. vastapelureita kohtaan eivät mielestäni välttämättä paranna asiaa. Vastaväittäjiään kohtaan Corvino tosin on hyvinkin kohtelias, mutta esimerkiksi erinäisten yleisöhuutelijoiden näpäyttelyä en välttämättä pitäisi tällaisessa kirjassa tarpeellisena vaan jopa aiheelle vahingollisena (olivat huutelijat sitten väärässä tai eivät).
Kaikesta huolimatta Corvinon opus on yksi hyvä keskustelunavaus aiheeseen ja Corvino tuntuu aidosti kannustavan ihmisiä nimenomaan keskustelemaan asiasta eikä paukuta valmiita oikeita vastauksia kiveenhakattuina lukijan eteen. Suomessa puuhataan nyt tasa-arvoista avioliittolakia ja osittain sen innoittamana kirjakin on takakansitekstin perusteella julkaistu. Sen yhteydessä tosin tunnutaan nyt (onneksi) lähinnä keskusteltavan avioliitosta eikä niinkään ihmisten seksuaalisesta suuntautumisesta.
Valtiovalta ei tietenkään voi pakottaa ketään hyväksymään toisten parisuhderatkaisuja. Vapaassa yhteiskunnassa kansalaisilla on oikeus ajatella homoseksuaalisuudesta, avioliitosta tai mistä hyvänsä niin kuin lystäävät. Toisaalta vapaan yhteiskunnan kansalaiset odottavat myös tasavertaista kohtelua lain edessä, ja samalla heidän täytyy hyväksyä, että jotkut käyttävät vapauksiaan sellaisin tavoin, joita he itse saattavat paheksua.
Loppuun sanottakoon, että olen kyllä Kyösti Niemelän kanssa samaa mieltä hänen tekstinsä loppulauseesta. Näiden tällaisten kirjojen "ongelma" taitaa nimittäin lähinnä olla se, että niiden saaminen kohderyhmän luettavaksi on hivenen haastavaa.
Like, 2014. 170 s.
Suomentanut: Kirsi Luoma
Kansi: ?
Niin no! Voisin tuon itsekin lukea, ellei "saarnaat kuorolle" -ongelma olisi niin kovin ilmeinen. Tietenkin siitä voisi saada aseita, jos joutuu joskus aiheesta keskustelemaan, mutta toisaalta siinä taas päästään aika pian alun ongelmaan - miten saada omat argumenttinsa kuulluksi, jos toinen ei niitä halua kuulla? Ei mitenkään.
VastaaPoistaNo sanopa muuta, Liina! Mutta nyt luettavana oleva Karanteeni on kyllä parempi, ei siis varsinaisesti samalla meiningillä liikkeessä mutta näin niinko aihetta sivuavana kirjana mielestäni jo huomattavasti kiinnostavampi ja mielekkäämpi lukea.
PoistaEi ehkä ole minun kirjani, sillä minusta siinä ei ole mitään väärää. Minusta se on jokaisen henk. koht. asia. Tietysti nämä lakijutut junnaavat perässä ja kirkon kantahan nyt on arvattavissa. Se on vihoviimeisin vanhoillisista arvoista kiinni pitävä muinaislaitos. Onneksi nykyisin voi olla naispappeja ja onhan meillä yksi naispiispa. Jos olisin homo, en kuuluisi kirkkoon, turhaan mieltä pahoittamaan, mutta tiedän, että kirkon piirissä on paljon uskovaisia ihmisiä, jotka haluavat itselleen ja parisuhteelleen Jumalan siunauksen.
VastaaPoistaItse lueskelen näitä paljolti työn takia, siis kun opetuksessa nämä asiat aina välillä nousevat esiin tavalla tai toisella ja on kiva pitää itsensä kartalla. Paljonhan tämä asia kyllä tunteita herättää. Mutta jos on asia tosiaan itselle selvä, Mai, niin turhaanko sitä tämän kanssa aikaansa tuhlaamaan (jos näin suoraaan sanotaan). :)
PoistaJoku kun keksisikin, miten tällaiset kirjat saataisiin luettavaksi niille, joiden niitä pitäisi lukea! Toisaalta kirjan nimi voi kyllä johtaa harhaan, jos joku kuvittelee löytävänsä sieltä vastauksen nimen kysymykseen :).
VastaaPoistaTotta, Tintti! Tosin kirja paljastaa heti alussa korttinsa, harmi, olisikin ovelaa jos jutun juoni selviäisi vasta kirjan puolivälin tienoilla!
PoistaAihe on tärkeä, vaikka varmasti on tosiaan hankalaa saada homofoobikkoja tätä lukemaan. Harmi jos kirjassa ajaudutaan vähän harhapoluille, sillä tuohon sivumäärään olisi varmasti riittänyt ihan tiukkaa asiaakin.
VastaaPoistaEhkä voisin tätä ainakin selailla, sillä toisinaan sitä mykistyy mitä omituisempien kommenttien edessä niin pitkäksi aikaa, että vasta-argumentointi unohtuu kokonaan. Kenties tämä kirja valmistaisi sellaisia hetkiä varten.
Kirja olisi mielestäni ollut tehokkaampi tiivistettynä ns. pamflettina, Maija. Kirjailija olisi voinut kertoa henkilökohtaiset asiansa, siis motivaation kirjan kirjoittamiseen esipuheessa (kuten nyt osittain tekeekin) ja keskittyä napakkaan ruotimiseen lopuissa kappaleissa.
PoistaMutta ihan totta, välillä sitä kuulee niin jänniä argumentteja että sitä vaan jää tuijottelemaan että mitä.
Joskus mainitsemani nyrkkisäännön vuoksi kysyn, onko kirjassa viittauksia fistaukseen?
VastaaPoistaNyt en suorilta käsin muista mainittiinko asiaa, hdcanis, mutta muistaakseni ei. Muutenkin kirjassa keskityttiin enemmän homoseksuaalisuuden ei-suoraan-seksiin-liittyviin piirteisiin, siis enemmän ihan parisuhteen kannalta.
PoistaJa vähän hitaalla mennään, tämä taisi olla vitsi. :D
PoistaEi varsinaisesti, olen vain pitänyt itelleni vinkkinä että homoseksuaalisuutta käsittelevissä kirjoissa arvostan niitä tekijöitä jotka ovat vaivautuneet laittamaan fistaus-viittauksen jonnekin, koska jostain syystä foobikot eivät sitä yleensä mainitse mutteivät myöskään hymistelijät, ja kumpikaan noista puolista ei erityisemmin kiinnosta...
PoistaNäin vakavammin, onko kirjassa käsitelty vaikkapa pornografian elämänasenteena legitimisointia, konsumerismia tai suvaitsemattomuutta?
No niin, hyvä että tarkensit. Kysymyksesi sanaleikillisyys vähän hämäsi. Kirjan tosiaan ehdin jo palauttaa kirjastoon, joten tarkasti en muista miten asiaa käsiteltiin. Mutumuistin perusteella joka tapauksessa Corvino luisteli pornografian ja avoimen seksuaalisuuden liepeillä, mutta ei oikein ottanut kantaa suuntaan eikä toiseen enkä nyt tarkemmin ajatellen muista että esim. fistausta olisi mainittu. Corvino tosiaan pyrki käsittelemään, mielestäni, lähinnä homoseksuaalisuutta enemmän parisuhteellisessa merkityksessä, useampaan kertaan tosin mainittiin että kyllähän siellä sitä seksiäkin. Eli tämän voisi ehkä lukea siihen hymistelykirjojen kastiin. Näkökulmana oli myös näiden Corvinon mukaan viiden yleisimmän väitteen kumoaminen (Raamattu kieltää, ei ole terveellistä jne.).
PoistaTjooh, lähinnä kun ihmetyttää kuinka vähän homokulttuurin negatiivisiin ilmiöihin tartutaan joten olisi kiinnostava nähdä moisia puitavan jossain kirjassa...mutta ilmeisesti se ei ole tämä kirja :)
PoistaMinäkin luulen, ettei tämä kirja kuvailusi perusteella tarjoaisi minulle kovin paljon uutta ajateltavaa. Nenäkkyys ei myöskään oikein houkuttele. Mutta aiheesta on kuitenkin hyvä olla monenlaisia kirjoja tarjolla: eiköhän tällekin yleisönsä ole olemassa.
VastaaPoistaBlogissani on sinulle muumihaaste, käy kurkkaamassa. :)
Näin juuri, Liisa. Toivottavasti tästä joku saa itselleen ajattelemisen aihetta, itselle tämä nyt toimi vähän tällaisena luinpas kuitenkin -tyyppisenä ratkaisuna.
PoistaKiva juttu, minäpä käyn kurkkimassa! :)