Lavalta: Liisa Ihmemaassa - tyttö joka aikaan putosi (Ryhmäteatteri)

Kuva: Johannes Wilenius

Villaa ja pipoa vedettiin ylle,

kylmässä säässä lauttaristeilylle.

Suomenlinnaan vei meidän reissu

siellä odotti katsojia Ihmemaan Lissu.

Siis linnakkeessa Ihmemaan Liisa päivitettynä,

steampunkilla nokkelasti höystettynä.

Liisan elämässä kellot jotenkin mättää

vuosiluvut hyppelee ja aika ei täsmää.

Ruskea rusakko vie kaninkoloon

ja aiheuttaa Liisalle syytä kummaan oloon.

Ihmemaassa ollaan hätää kärsimässä, 

Wendyä etsitään mut Alice on tässä.

Jappervokki pitää kuitenkin surmata

ja ensin Herttakuningatar hurmata.

Sekoittaa näytelmä vanhaa ja uutta

on Narnia, hobitit ja paljon muuta.

Alice kaiken keskiössä tietenkin

itsensä löytää, niin tekee ehk jäniskin.

Tarina on tuttu ja siinä paljon kikkaillaan

mut tutut, Hatuntekijä ja muut, kyllä tunnetaan.

Riimeillä puhuu tuo ruskea rusakko,

siksi myös näin tää bloggaajan hupakko.

Teknisestä puolesta pidin kovin,

temppuja saa ihmetellä hetken ja tovin.

Myös visuaalisuus silmää miellytti,

puvustus, lavastus, niitä tää nyt kiitti.

Kuva: Johannes Wilenius

Jotain samaa kuin viime vuoden Robin Hoodissa

oli syntynyt Kukkosen Juhan uunissa.

Teema vaan on eri, ilmasto muuttuu

ja huonoksi menee jos apukeinot puuttuu.

Laihaksi jäi ehkä saalis teemasta tuosta, 

enemmän sisältöä saadaan hahmojen kasvusta.

Suosikkini lavalla saattoi olla mörmötti

joka lavalla murisi, uikutti ja hyppi.

Toisaalta pidin myös Jappervokista

tulesta, siivistä ja kauhun tunteesta.

Hyvä oli kyllä roolitus kokonaisuudessaan

kyllä tällä jo aplodit ansaitaan.

Lopulta näytän hommalle peukkua ja tykkään,

itseni uudestaan heinäkuussa katsomoon lykkään.

Innolla odotan uutta näkemistä,

uskon että on saatu aikaan paljon kehitystä.

(ps. Ryhmikselle lipuista kiitos ja kumarrus, olipa aikamoinen suoritus!)