Liikkuvaa kuvaa: The Rocky Horror Picture Show (1975) sing-along-näytös

Kuvan otti ja editoi Tuomas.

Näin Pride-viikon jälkimainingeissa on hyvä palailla toukokuuhun, jolloin 17.5. kansainvälisenä homo- ja transfobian vastaisena päivänä Orionissa esitettiin kulttimusikaali The Rocky Horror Picture Show (1975). Elokuvaa on näytetty Orionissa tällaisena osallistavana sing-along-näytöksenä aiemminkin, mutta itse pääsin vasta nyt osallistumaan hupiin itsekin.

The Rocky Horror Picture Showta on vaikea kuvailla lyhyesti, sillä juoni on enimmäkseen käsittämätön ja olematon. Joka tapauksessa tarina on Richard O'Brienin (esittää elokuvassa Riff Raffia) käsialaa ja se aloitti elämänsä lavamusikaalina vuonna 1973 siirtyäkseen sittemmmin valkokankaalle. Tarinassa kunnollinen pariskunta Brad ja Janet (Barry Bostwick ja Susan Sarandon) päätyvät rengasrikon seurauksena yöpymään kartanossa, jota isännöi omalaatuinen ulkoavaruudesta tullut transvestiitti Dr. Frank-N-Furter (Tim Curry). Käynnissä ovat juhlat, sillä Frank on saanut juuri suurimman keksintönsä valmiiksi: on aika herättää Rocky.

Mari Kasurisen upea My Little Frank-N-Furter.

Juonesta siis viis, elokuvan kimmokkeena on ollut herättää B-elokuvien estetiikka henkiin. TRHPS on yliseksuaalinen, jossain määrin mauton, hauska, käsittämätön, vauhdikas ja visuaalinen elokuva. Pelkän juonen ja fiilistelyn vuoksi tätä ei kuitenkaan niin paljon katsota, vaan olennaisempana pointtina on elokuvaan osallistuminen erinäisten rekvisiittojen ja päällehuutelujen muodossa.

Turun kaupunginteatterin osallistava The Rocky Horror Show:ta voisi pitää jonkinlaisena alkulämmittelynä tälle elokuvaillalle. Toki Turussakin katsomossa näkyi paljon elokuvan hahmoiksi pukeutuneita katsojia ja rekvisiittaa sai käyttää, mutta Orionissa homma oli vedetty enemmän alkuperäisen kaltaiseksi (vaikka vesipyssyjä ei täälläkään sallittu). Lähdimme siis teatteriin hahmopuvut päällä ja laukku täynnä riisiä, sanomalehtiä, vessapaperia, pelikortteja, paahtoleipää ja ties mitä muuta.

Orionissa homma oli hoidettu viimeisen päälle. Teatterin aulassa oli esillä Tea Tauriaisen piirtämiä hahmoja ja julisteita sekä Mari Kasurisen taiteilema My Little Frank-N-Furter. Lisäksi tapahtumassa oli käynnissä kaksikin pukukilpailua, joten pian sai bongailla kymmeniä Frankeja, Magentoja ja muita elokuvan hahmoja. Pukeutumista ei kuitenkaan edellytetty, vaan paikalla oli sallittua saapua myös siviilivaatteissa.

Trixie ja Riff Raff.

Saliin siirryttiin vähitellen hyvässä järjestyksessä ja katsojat toivotettiin järjestäjien puolesta tervetulleiksi. Tapahtumaa juhlistettiin myös sillä, että Orion oli muuttanut kaikki wc-tilansa sukupuolineutraaleiksi, hyvä Orion! Ennen elokuvaa jaettiin myös palkintoja, Belle Modesten kilpailun voitti näyttävä Frank-N-Furter ja itse kävin punahuulineni hieman hämmentyneenä pokkaamassa Cybershopin palkinnon.

Onnistuimme leffan suhteen valitsemaan erinomaiset paikat, sillä istuimme kutakuinkin keskellä salia. Täten aina erinäisten asioiden viuhuessa ilmassa saimme niskaamme sekä ylhäältä parvelta että takakatsomosta milloin riisikuuroja, paahtoleipiä ja vessapaperirullia. Biiseissä laulettiin mukana, Time Warp jorattiin iloisesti ja he, jotka olivat huutoreploja ehtineet opettelemaan (niitä on koko elokuvan mitalta) huutelivat väliin milloin mitäkin. En voi väittää seuranneeni itse elokuvaa kovin tarkasti, mutta sen voin kertoa että hupaisaa oli.

Ehdottomasti lähdemme mukaan myös uuden kerran, jos Orion lupaustensa mukaisesti tätä vielä tulevaisuudessa järjestää. Mukaan halajaville vinkkinä, että liput kannattaa tosiaan ostaa kutakuinkin silloin kun ne myyntiin tulevat, sillä tämäkin tapahtuma myytiin loppuun varsin rivakasti. Nopeus on valttia.

Kiitokset järjestäjille ja kanssakatsojille mainiosta elokuavelämyksestä!

Hatunnosto myös elokuvateatterin siivoojille! Tältä siellä nimittäin näytti esityksen jälkeen.