Geokätkö Nuuksiossa.
Tajusin viimein kiinnostua Ursula Poznanskin trilleristä Viisi (Atena, 2013) luettuani siitä Kirsin kirjanurkasta. Rikoskirjoja luen nykyään harvakseltaan, mutta kun kehuttuun kirjaan vielä ympätään uusin harrastukseni geokätköily ei opusta tietenkään voinut jättää väliin. Kun opus sitten tuli kirjaston suositushyllyssä vielä vastaan, niin homma oli selvä.
N47°46.605
E013°21.718
Kaava vaikutti hänestä tutulta, mutta hän ei tiennyt mistä. Sillä ei ollut mitään tekemistä tietokoneiden kanssa, eikä puhelinnumeroiden. Hemmetti sentään. "Minun pitäisi tietää tämä", hän mumisi, enemmän itsekseen kuin teknisille tutkijoille.
"No todellakin", Drasche sanoi suusuojansa takaa. "Jos lupaat olla sen jälkeen häiritsemättä, niin minä voin vähän avittaa."
"Sovittu."
"Syötäpä nuo navigaattoriisi. Ne ovat nimittäin koordinaatteja."
Etsivä Beatrice Kaspary joutuu varsinaiseen soppaan, kun pellolta löytyy kuollut nainen. Murhassa itsessään ei tunnu olevan sinänsä mitään tavallisuudesta poikkeavaa, kunnes silmiin osuu uhrin jalkapohjiin tatuoituun numerosarjaan, tarkemmin sanottuna koordinaatteihin. Koordinaatit vievät Beatricen työparinsa Florinin kanssa etsimään tavallisuudesta poikkeavaa geokätköä, sillä muovirasiasta ei löydykään lokikirjaa vaan ruumiinosa. Eikä kätkö suinkaan ole viimeinen laatuaan.
Aivan ensimmäiseksi täytyy antaa kiitosta kirjan geokätköily-kuvauksille. Laji selitetään kirjan päähenkilöille melko aikaisessa vaiheessa, mutta ei kuitenkaan liian seikkaperäisesti sillä jaksoin myös lajia tuntevana lukea koko homman. Nostan hattua myös suomentaja Anne Mäkelälle, joka oli geojästinä käynyt suomentamisen aikana kokeilemassa kätköilyä, hienoa! Omistautuminen mielestäni näkyy ja kuuluu. Karmivista kätköistä huolimatta kirja myös mielestäni onnistuu innostamaan lukijaa kätköilyyn, tai olisi varmasti innostanut jos en jo kätköilisi. Ja oppi tässä kuulkaa uuttakin. Yhtäkään yökätköä en ollut vielä tavannut, mutta kirjan luettuani onnistuin löytämään sellaisen melko läheltä kotia ja sitä olisi tarkoitus lähteä hakemaan mahdollisimman pian. Jännittävää!
No, kätköilyasia hetkeksi sivuun. Myös näin muuten Viisi onnistui olemaan oikein mainio trilleri. Tapahtumia on mukavan paljon, selvittelyyn käytetään mielestäni sopivasti aikaa ja poliisiaseman työntekijöiden dynamiikka on kiinnostavaa (vaikka roolit ovatkin jossain määrin aika, no, perinteiset). Pidin esimerkiksi kovasti Beatricen nuoremmasta kollegasta Stefanista, joka muuten on se tyyppi joka kätköilystä niin hienosti ylemmilleen kertoo. (tosin harmi, että Stefan ei heti päässyt tutkimuspaikoille apuun, nyt minä jouduin huutelemaan Beatricelle mistä etsiä!)
Viisi oli myös hurjan jännittävä ja iltaluvut taisivatkin tämän kanssa jäädä vähemmälle. Mitenkään erityisen raakana tätä en kuitenkaan pitänyt, vaikka uhrien kohtalot pedanttisesti selvitetäänkin. Kuvotusreaktioilta kuitenkin välttyi (tai sitten olen vain katsonut liikaa Bones-sarjaa ja turtunut). Jotain samaa tässä joka tapauksessa oli kuin David Fincherin Seitsemän -elokuvassa (ja se on muuten hyvä elokuva se).
Oikeastaan ainoan miinuksen kirjalle annan Beatricen kotielämästä, siis riitaisasta erosta ja jatkuvasta kiistasta lapsista. Rajoittuneella trillerikokemuksellani tuntuu, että miesetsivillä on "aina" alkoholiongelma ja naisetsivillä riitaisia parisuhteita. Beatricen menneisyyden tonkiminen tässä kirjassa puolestaan oli varsin kiinnostavaa. Eli oikein mainio lukukokemus tämä Viisi, kyllä kannatti lukea.
Thank you for the hunt!
Vaikka seuraavassa Beatrice Kaspary -kirjassa ei enää geokätköily pääroolissa olekaan, menee Sokeat linnut (ilmestyy kesäkuussa) silti lukuun mahdollisimman pian.
ps. Kanssakätköilijät! Meitsin ja siipan geokätköilytilin löytää täältä, saa pyytää toveriksi! Ja jos geokätköily ei vielä ole tuttua, suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan (paitsi että siihen kyllä jää sitten koukkuun).
Atena, 2014. 426 s.
Suomentanut: Anne Mäkelä
Kansi: ?
Minäkin luin tämän juuri ja tykkäsin tosi paljon, vaikka saatan monesti tuskastua tällaisten poliisijännäreiden kanssa, mutta tämä oli koukuttava ja mielenkiintoinen! =D Poznanski on hyvä!
VastaaPoistaPoznanski on kyllä erittäin mainio, samaa mieltä Irene. Toista osaa odottelen jo!
PoistaVähän nyt aiheen vierestä, mutta: innostuin tekemään itsellenikin geotilin! Olen tämmöinen sohvaperuna, kävelyllä käyminen kävelyn vuoksi tuntuu vähän tyhmältä nyt kun ei ole enää koiraakaan... jospa tästä saisi jonkun syyn käydä oikomassa koipiaan ulkona! En lähettele kaveripyyntöjä vielä kun en tiedä, tuleeko mitään oikeasti tehtyä, mutta palaan asiaan jos siltä näyttää. ;)
VastaaPoistaLoistavaa Maukka! Meillä oli vähän sama ajatus kun tili perustettiin eli tulisi sitten ulkoiltua, öh, luontevammin. Toivottavasti innostut! :)
PoistaHihihi, raahasin ukkosenikin mukaan. Lähdin eilen illalla saman tien ulos lähintä purkkia etsimään, kun aurinko kerran oli vielä horistontin yläpuolella. x) Saatiin möyriä puskissa parikymmentä minuuttia ennen kuin loota löytyi, mutta oli kivaa. Varsinaisen kätkön lisäksi löydettiin ahomansikankukkia, kieloja, linnunlaulua ja ilta-aurinkoa... sekä oletettavasti nuorison jättämä jätevuori. -.-
PoistaLoisteliasta Maukka! Purkkien perässä möyriminen on mahtavaa, alussa siinä meni ainakin meillä pitempään, nyt peruspurkeissa menee hetki vaan. Vaikeampia saa toki edelleen tuijotella pitempään ennen ko löytyy mutta sekin on kivaa. Mut voihan jätevuoret. :< Me ollaan ajateltu parin CITO-meetin (Cache in, trash out) perustamista, on ikävää kun hienot paikat sotketaan.
PoistaJos tässä käy niin, että mä haksahdan geokätköilyyn joku päivä huomaamattani, niin tiedän, mistä aivopesu on peräisin ;) Viisi kiinnostaa myös.
VastaaPoistaMainiota HeidiBee! Aivopesuni sentäs on täysin läpinäkyvää ja avointa. ;)
PoistaMullakin on tämä hyllyssä, joulun alla pääsin sivulle 50, mutta sitten Yönäytös vei voiton ja sen jälkeen ei ole enää tullut palattua kirjan pariin. Täytyy ottaa ryhtiliike jossain vaiheessa.
VastaaPoista