F. Scott Fitzgeraldin klassikkoteos The Great Gatsby (1925) alkoi kiinnostella viime vuonna, kun joka kadunkulmassa törmäsi samaisen elokuvan mainoksiin. Mies löysi kätevästi kirjan iBooksin ilmaisvalikoimasta ja jonain luppohetkenä aloin sitten lukea opusta yllätyksekseni matkapuhelimen näytöltä.
Lähtökohtaisesti odotukseni kirjasta olivat määrittelemättömät. Tietämykseni siitä rajoittui lähinnä elokuvasta näkemiini trailereihin ja siihen, että aina kun ajattelin sitä näin DiCaprion hymyilevät kasvot. En tosin nyt osaa sanoa yllätyinkö iloisesti vai yllätyinkö lainkaan. En myöskään osaa varsinaisesti sanoa, pidinkö tästä kirjasta. Vähintään se oli kiinnostava.
Kertojana toimii Nick Carroway, nuori mies joka on muuttanut West Eggin lähiöön ja pendelöi sieltä päivittäin New Yorkiin töihin. Vähitellen hän saa tietää naapurissa asuvasta herrasmiehestä, Gatsbysta, joka järjestää prameita juhlia ja alkaa kohdella Nickiä pian ystävänään. Samalla selviää, että Gatsbyllä ja Nickillä on yhteisiä ystäviä ja vähitellen kirjassa alkaa kehittyä jos jonkinlaisia kolmio- ja jopa neliödraamoja.
Kaikki on lopulta kuitenkin hyvin hienostunutta. Nick suhtautuu ympärillään riehuviin tapahtumiin varsin tyynesti tarkkaillen. Tämä antaa kirjalle mystisen tunnelman, utuisen, ulkopuolisen ja sitä kertoja onkin. Hänen elämänsä tuntuu matavan omaa rataansa, ehkä vaatimattomampaa kuin ympärillään. Nick ei kuitenkaan tunnu haikailevan suurempia ja pysyy siksi myös jollain tavalla luotettavan oloisena, vakaana.
Olen edelleen The Great Gatsbystä hieman hämmentynyt ja vaikuttunut, vaikka lukemisesta on jo jonkin aikaa. En osaa täysin varmasti sanoa, mikä tässä kirjassa oli niin hienoa, mutta jotain siinä oli. Jotain omalaatuista.
Sanottakoon vielä, että The Great Gatsby lähenteli sellaista kirjan maksimipituutta, jota puhelimen näytöltä viitsisin lukea. Yllätyin kuitenkin positiivisesti järkevän kokoisesta fontista ja hyvästä käytettävyydestä, iBooksin kautta siis luin. Pitänee tutkia, löytyisikö tuolta myös muita lyhyitä klassikoita luettavaksi.
Alunperin julkaistu 1925. Walter Media Open Book Project, 2012. 203 s.
Kansi: James Martin
Mulla odottelisi Kultahattu suomeksi hyllyssä. Pitäisi lukea jossain vaiheessa. Se oli jo viime kesänä kirjastosta lainassa, mutten saanut luettua. En tosin edes yrittänyt, muttei vaan tullut sopivaa hetkeä.
VastaaPoistaSuosittelen kokeilemaan, Tintti! Erikoinen kirja tämä.
PoistaKommenttini ei liity kirjaan (jota en ole lukenut), vaan siitä tehtyyn vanhempaan elokuvaversioon. Minun silmissäni Gatsby on aina Robert Redford (ei todellakaan DiCaprio) ja hänen haaveidensa kohde Mia Farrow.
VastaaPoistaKiitos Margit kun muistutit! Olinhan minä tästä Redfordin versiostakin lukenut, mutta unohtanut täysin. Pitää tutkia, jos löytäisin elokuvan jostakin!
PoistaOlen lukenut Gatsbyn muutamaan kertaan ja se ihana tunnelma nappaa kiinni joka kerta. Viimeksi luin ennen kuin uusin elokuva tuli teattereihin. Kyllä DiCaprio osasi näytellä upeasti roolinsa.
VastaaPoistaPitänee, Mai, katsoa myös tämä uudempi filmatisointi. DiCaprio on mielestäni parantunut näyttelijänä viime vuosina hurjan paljon.
PoistaPalautin tämän jokin aika sitten lukemattomana takaisin kirjastoon. Vaikka kirja on lyhyt, ei se vaan napannut juuri silloin. Nyt hieman harmittaa, mutta eihän se mihinkään karkaa sieltä kirjaston hyllyltä. :) Leffaversioista tuo vanhempi houkuttelee enemmän.. en ole oikein koskaan innostunut DiCapriosta. Redfordissa on enemmän charmia. :)
VastaaPoistaTiedän tunteen, Marika! Onneksi kirja odottaa. Tämä oli erikoinen lukukokemus enkä luonnehtisi kirjaa helpoksi luettavaksi, mutta kiinnostava se on.
PoistaRedfordilla on tosiaan enemmän charmia, DiCaprio tosin mielestäni petraa koko ajan.
Kultahattu on kököttänyt hyllyssä pienen ikuisuuden - ja saa kököttää vielä toisenkin. :) Ainakin nyt tuntuu siltä, ettei kirja hirveästi houkuttele, vaikka klassikko onkin.
VastaaPoistaAnna kököttää, Maija, kyllä se sieltä käteen tarttuu kun hetki on oikea!
PoistaTuosta kirjasta puhutaan paljon. Olen lukenut sen aikoja sitten. Se ei tehnyt minuun ihmeellistä vaikutusta. Olenkin miettinyt, että minun pitäisi lukea se uudelleen, koska se majailee kirjahyllyssä. Elokuvaa en ole nähnyt.
VastaaPoistaErikoinen kirja tämä Kultahattu, Ulla. Ymmärrän myös sen, että kirja ei kaikkiin vaikuta, se on sen verran omalaatuinen. Mutta toisaalta joskus kirja myös avautuu paremmin toisella lukukerralla tai jos se sattuu sijoittumaan parempaan hetkeen.
Poista