John Greenin romaanista Tähtiin kirjoitettu virhe (WSOY, 2013 / elokuvapainos 2014) aiheutti jonkinlaisen sensaation ilmestyessään alkukielellä vuonna 2012. Itse lähinnä törmäilin kirjan englanninkieliseen kanteen milloin missäkin, mutten tutkinut sen tarkemmin mistä on kyse. Nyt tarjoutui kuitenkin kätevä mahdollisuus sekä lukea kirja että nähdä pian ensi-iltaan tuleva elokuva, joten tartuin tilaisuuteen.
"Minähän kerroin jo. Sain diagnoosin kun - "
"En tarkoittanut syöpätarinaasi vaan omaa tarinaasi. Kiinnostuksen kohteet, harrastukset, intohimot, oudot pakkomielteet ja niin edelleen."
"Ai", minä sanoin.
"Älä vain sano, että kuulut niihin ihmisiin jotka muuntuvat sairaudekseen. Tunnen niitä jo aivan liikaa. Se on masentavaa. Niin kuin syöpä olisi kasvava bisnes. Joka vie ihmiset. Mutta sinä et varmasti ole antanut sen voittaa ennen aikojaan."
Kirja kertoo kahden nuoren syöpäsairaan, Hazelin ja Augustuksen tarinan. Hazel ja Gus tapaavat vertaisryhmätapaamisessa ja tutustuvat yhteisen ystävänsä Isaacin kautta. Ystävyys syvenee vähitellen ja Hazel saa myös Gusin kiinnostumaan suosikkikirjastaan, Viistoa valoa. Syöpäennusteiden kanssa eläminen ei kuitenkaan ole mitään ruusuilla tanssimista ja molemmat tuntuvat tietävän, että tästä on otettava kaikki irti. Ja sen enempää en sitten juonesta sanokaan.
Internetissä kuullut huhut lupailivat, että tarina aiheuttaisi hillittömiä itkukohtauksia. Kirjan kohdalla on myönnettävä, että silmät vain hieman kostuivat. Tokihan tarina oli surullinen ja koskettava, mutta ehkäpä osasin varautua pahimpaan. Tai sitten minusta vain on tullut kyyninen.
Tästä huolimatta kirja oli oikein hyvä. Se ei sortunut mielestäni ylenmääräisiin kliseisiin ja voisin ajatella, että Green onnistuu kuvaamaan syöpäsairaiden nuorten arkea varsin realistisen oloisesti (tämä siis täysin mututuntumalla sanottuna). Toki fiktiiviseen tarinaan mahtuu myös uskomattoman oloisia käänteitä, mutta perustarinan tasolla pysytellään jalat maassa.
Green kirjoittaa elämästä, kirjoista ja nuorista kauniisti. Kirjaa on helppoa lukea ja Bützowin käännös tuntuu toimivan. Jännityksellä jään odottamaan, mitä elokuva tuo tullessaan.
WSOY, 2013/2014. 244 s.
Suomentanut: Helene Bützow
***
"Anteeksi, mutta voisitko kertoa mitä elokuvaa tuolla salissa näytettiin kun kaikki tulevat sieltä itkien pois?"
Periaatteessa koko elokuvakokemuksen voisi tiivistää lyhyesti tähän kysymykseen, jonka Kinopalatsin aulassa ollut mieshenkilö minulle esitti. Sanottakoon elokuvasta silti muutama sananen.
Ensinnäkin totean, että elokuva-adaptaationa tämä oli minusta varsin mainio. Juonta oli editoitu mielestäni kerrankin fiksuista kohdista ja kirjan tunnelma säilyi hyvin. Toiseksi elokuvan pääparia esittäneet Shailene Woodley ja Ansel Elgort olivat hurmaavia ja aidonoloisia. (Myönnän tosin hetken miettineeni, onko Elgort minusta Augustuksen näköinen, mutta päädyin myöntymään.)
Sivurooleissa nähdään myös hyviä suorituksia. Laura Dern tekee jälleen kerran hyvän äitiroolin (hieman kuin I am Samissa) ja Isaacia näytellyt Nat Wolff on mainio. Willem Dafoe puolestaan oli mielestäni ehkä jopa turhan karismaattinen kirjassa epämiellyttävähköä Peter Van Houtenia esittämään. Mutta pääpiirteissaan roolitus oli hyvä.
Tähän laitan vielä ihan pienellä sen asian, joka minua elokuvassa hippasen häiritsi, ei sen pitäisi varsinaisesti spoilata mutta olen varovainen. Elokuvan alku oli minusta nimittäin hippasen paljastava.
Itkupisteitä elokuva sai enemmän kuin kirja, mutta olenkin tällainen visuaalisuusitkijä. Kaunis ja hyvin tehty elokuva, tykkäsin.
Elokuvan ensi-ilta on 11.7.2014.
Nörttitytöt-blogissa on pitkä ja mainio teksti kirjan (ja elokuvan) ympärille kasvaneesta ilmiöstä.
***
(Myös yksi kirjabingomerkintä lisää!)
Minä en vielä leffaan ehtinyt mutta veikkaan kyllä että vetistelen.
VastaaPoistaEn usein pidä leffakansissa mutta tästä kyllä pidän. Se jotenkin tuntuu ihan oikealta kuvalta kanteen. *pehmo*
Sama juttu, Norkku. Kerrankin onnistuneet leffakannet, jollain tavalla samanhenkiset kuin alkuperäisessä enkkukannessa.
PoistaOih, tykkasin hirveasti kirjasta ja nyt taytyy kayda katsomassa leffakin. Kiitti muistutuksesta.
VastaaPoistaToivottavasti tykkäät, sannabanana!
PoistaLuin kirjan ja olen menossa elokuviin. Tykkään noista kansista enemmän kuin siitä pääkallokannesta, joka oli mun lukemassa kirjassa.
VastaaPoistaIhan varmasti otan nenäliinat mukaan leffaan...
Niin se Suomi-kansi, Mai. Periaatteessa se sopii kirjaan, mutta näihin tykästyin jo. Nessut mukaan vaan, itse unohdin!
PoistaMinä odotan elokuvan näkemistä, sillä kirja oli ihan mainio nuortenkirjaksi.
VastaaPoistaPikkusiskoni oli katsomassa elokuvaa ennakkonäytöksessä, johon minunkin piti mennä, mutten sairastelun vuoksi päässyt. No elokuvan jälkeen siskoni totesi, etten menettänyt mitään. "Elokuva oli ihan hyvä mutta... ne 100 ääneen itkevää teiniä pilasivat tunnelman." :D
Nauroinpa juuri ääneen siskosi kommentille, Katri!
PoistaKriitikkosedät eivät Hgin pressissä itkeneet ainakaan ääneen. ;)
Määäh, minusta Hazel ja Gus olisivat ansainneet kevyemmän ja hauskemman elokuvan! Kirja meni listalle "tätä suosittelen jokaiselle teini-ikäiselle tytölle ja teini-ikäisen tytön äidille anytime".
VastaaPoistaYmmärrän kyllä hyvin, HeidiBee. Elokuva on aikamoinen nyyhkyfestari, hauskemmankin olisi saanut. Itkin silti. Kirja on kyllä oivallinen.
Poistatoimiko kirja elokuvaa paremmin? näin elokuvan eilen ja heti tuli kiinnostus lukea kirja! mielestäni kirjat ovat osottautuneet aina paremmiksi kun itse elokuva,mites tämän kanssa?
VastaaPoistaHei ja pahoittelen että vastaus kesti! Suosittelen kirjaa erittäin lämpimästi, se on mainio!
Poista