Jyrki Liikka: Missä sateenvarjo on, kun sitä tarvitaan?

Prahan turisteilla sateenvarjot olivat mukana.

Jyrki Liikan Missä sateenvarjo on, kun sitä tarvitaan? (Atena, 2014) kuulosti sen verran hupaisalta tapaukselta, että varasin opuksen kirjastosta. Alaotsikolla Ihminen, Suomi ja maailmankaikkeus pylpyröinä varustettu opus lupaa kertoa arjen pienistä kummallisuuksista ja julistaa tilastoinnin ilosanomaa. Ja niin se kertookin, nimenomaan niillä piirakkadiagrammeilla, graafeilla ja käyrillä.

Varsinaista lukemista kirjassa ei siis juurikaan ole, mutta värikkäitä kuvaajia sitäkin enemmän. Liikka vastaa tilastoinnin avulla muun muassa siihen, minne jauhettu purukumi yleensä laitetaan, mitä tapahtuu kun pitäisi kääntyä oikealle ja mitä penkkirivistöissä on meneillään elokuvan aikana. Asiat ovat siis varsin arkisia, osa hyvin suomalaisia (mitä sanoja muistat R.A.K.A.S.-kappaleesta) ja osa globaaleja (minne laitoin avaimet).

Huumorikirjaksi Missä sateenvarjo on, kun sitä tarvitaan? on varsin onnistunut, sillä jaksoin hihitellä osalle käppyröitä ja esittelin niitä aamiaspöydässä myös miehelle. Hyviä oivalluksia mahtuu siis mukaan. Toisaalta osa pylpyröistä sai vain kulmat kohoamaan, osa kääntämään sivua. Sen on kyllä ymmärtänyt myös humoristi Liikka, sillä toiseksi viimeisessä pylpyrässä Mitä olen ajatellut tutkiessani näitä graafeja? annetaan vaihtoehdoiksi Onpa hauska!, Totta!, Finlandia-palkinto, ehdottomasti! ja En ymmärrä. Vastauksen osuudet saatte tosin tarkistaa itse opuksesta.

Välipalaselailuna tämä opus oli oikein kiva ja viihdyttävä, kunhan ei otsa rypyssä odota että jokikinen kirjan graafi saa mehut tulemaan nenästä. Suosittelen opusta aamiaispöydän piristykseksi, illan virkistykseksi tai luppoajan kuluttamiseen.

Jyrki Liikka: Missä sateenvarjo on, kun sitä tarvitaan?
Atena, 2014. 112 s.
Kirjan kuvitus: Laura Niemi-Pynttäri