Lavalta: Monty Python Live (mostly)

Kuva: Andy Gotts

Monty Pythonilla ja minulla on pitkähkö, mutta reikäinen historia. Ensimmäisen kosketukseni Monty Pythonin maailmaan oli The Quest for the Holy Grail, jonka ruotsinopettajamme näytti meille yläasteella. Olin myyty. Myöhemmin näin palan sieltä, toisen täältä ja kaiken huipennuksena lukiossa katsoimme toverien kanssa kaikki dvd:ltä löytyneet Pythonit yön läpi putkeen. Sen jälkeen olemmekin olleet Pythoneiden kanssa kosketuksissa vain vähän, mitä nyt joitain sketsejä on tullut katseltua silloin tällöin ja heiteltyä erinäisiä lainauksia miehen kanssa.

Joka tapauksessa livelähetyksenä näytettävä Monty Python Live (mostly), ryhmän viimeinen esitys (ainakin näillä näkymin), oli sellainen juttu, että katsomaan oli päästävä. Ei vähiten siksi, että mies totesi että eikös me mennä tuonne. Totta kai mennään. Joten liput hankittiin ja nenä kohti Kinopalatsia.

En ole varmaan koskaan nähnyt sellaista jonoa leffateatterissa, joka Kinopalatsin aulassa kiemurteli! Toisaalta oli myös ilahduttavaa nähdä, että paikalle tultiin ajoissa (ehkä myös siksi, koska paikat olivat numeroimattomat). Me kävimme kuitenkin rauhassa hankkimassa popcornit ja iloksemme salissa oli vielä hyviä paikkoja jäljellä siinäkin vaiheessa.

Varsinaisen esityksen alkua saatiin odotella puoli tuntia, ilmeisesti siinä varmisteltiin että satelliittiyhteys toimii. Kelloa ei kuitenkaan tarvinnut tuijotella, vaan ruudulla tarjoiltiin Monty Python -visaa, videokilpailun satoa ja sneak peakeja esitykseen.

Homma pääsi vihdoin alkuun, yhteys toimi ja pääsimme nauttimaan Lontoon menosta. Harmaapäiset John Cleese, Eric Idle, Terry Gilliam, Terry Jones ja Michael Palin ottivat yleisönsä ja jaksoivat huvittaa. Lavalla nähtiin myös itseoikeutetusti Carol Cleveland, aimo liuta tanssijoita ja myös muutamia julkkisvieraita kuten Stephen Hawking ja Eddie Izzard.

Kahden näytöksen mittainen show esitteli sketsejä ja lauluja niin live-esityksinä kuin vanhoina tallenteina (silloin kun lavastuksia vaihdettiin). Esimerkiksi Ministry of Silly Walksista nähtiin huikea tanssiesitys ja täytynee tässä sanoa että esityksen tanssijat olivat muutenkin todella taitavia. (Ja niin oli muuten myös orkesteri, oikein hyvä!) Uusversioita nähtiin mm. Argument Clinic-, Dead Parrot- ja Cheese Shop -sketseistä. Finland, Finland -kappale innosti saliyleisön ilahtuneisiin aplodeihin. Hauskoja olivat jutut vieläkin, mutta täytyy myöntää että tekstitykset häiritsivät (!) keskittymistä hieman koska punch linet tuppasi näkemään etukäteen.

Lopputulemana voi sanoa, että kyllä kannatti mennä katsomaan. Koomikot olivat edelleen vedossa, mutta lavalla nähtiin myös toverillista kiusoittelua ja spontaania nauruunpurskahtelua, joka tähän esitykseen sopi oikein hyvin. Lavalla myös näytettiin peukaloa edesmenneelle Graham Chapmanille, pitäähän kuudennenkin Pythonin tällaisessa show'ssa olla esillä. Reilu parituntinen esitys oli lämminhenkinen, huumoriltaan edelleen omalaatuinen ja paikoin pahennusta herättävä ja ilahduttava. Monia hyviä vuosia vielä Python-herroille, onneksi meillä on kotona dvd-boksi josta näitä voi vielä katsella.

Finnkinon teattereissa, ainakin Helsingissä, nähdään show'n encore-esitys 30.7., joitain paikkoja taisi olla vielä jäljellä.